Isäni menehtyi lyhyen sairaalajakson jälkeen viime keväänä. Juhannuksen alla olin äitini luona ja laitoin pois isän vaatteita ja kävin läpi yhden kaapin papereita. Äiti suunnitteli muuttoa, joten asioita piti järjestellä pikaisesti. Tänä kesänä lomallani kävin läpi isän papereita hänen työhuoneessaan. Isäni antautui sukututkimukselle eläkkeelle jäätyään ja hänellä on massivisesti materiaalia - myös printattuna. Harmittaa, kun en ehtinyt perehtyä asioihin isän kanssa. Äiti onneksi osasi katsoa, mitä on jo kirjoissa ja mitä tulostuksia mahdollisesti voi antaa eteenpäin sukulaisille. Isä oli tarkka ja hänellä oli paperit järjestyksessä - paitsi parina viime vuonna ei voimat enää riittäneet mapittamiseen. Saatiin hylly aika hyvään järjestykseen, mutta läpikäytävää vielä riittää ennenkuin äiti pääsee muuttamaan. Isän henki välittyi vielä papereista ja oli jotenkin tuskallistakin käydä niitä läpi. Isä oli keräilijä, kaikkea on paljon. Isäni oli maatalon poika - maamieskoulun käynyt, mutta hän opiskeli koko elämänsä - markkinointi-instituutissa, työväenopistossa, kirjekursseilla ja kieliä. Hän opiskeli ruotsia ja englantia - kuunteli lukemattomia Linguaphonen levyjä ja kasetteja iltaisin - mutta nukahti aina hyvin nopeasti, eikä hänen kielensäkään taipunut hyvin erikielisiin sanoihin.

Sisareni oli tyhjentänyt sen verran vintin komeroa, että sain kaivettua esiin pari laatikkoani, jotka tiesin komeron perukoilla olevan. Niissä oli vanhoja koulukirjoja, kokeita, aineita - niihin paneudun tulevina pitkinä, pimeinä talvi-iltoina. Löysin myös laatikon, jossa oli vanhoja lastenvaatteita.

muisto4

Villamyssyn tekijää äiti ei muistanut, mutta olen nähnyt sen päässäni jossain vanhoissa kuvissa. Kontikuvaiset tossut on Kallen Tyynen tekemät. Hän teki niitä elannokseen. Täytyisi opetella tuo konttineule ja jatkaa Tyynen työtä.

muisto5

Nämä flanellipaidat on äiti tehnyt käsityönopettajaseminaarissa ja veljeni on käyttänyt niitä. Pieni lapanen on suupyyhe. Otin ne itselleni muistoksi.

muisto3

Vasemmanpuoleisen myssyn on isoäitini tehnyt minulle (oikeanpuoleinen on äitini tekemä). Isoäiti teki raskasta työtä maanviljelijänä pientilalla, mutta hän oli myös käsistään kätevä. Maatöiden loputtua, hän oli ahkera virkkaaja - pyyheliinanpitsejä, liinoja, patalappuja jne. syntyi hänen ahkerista käsistään.

muisto2

Tämä mekko on äitin minulle tekemä. Koulutyö sekin varmaan. Mekkoon on tehty kasvunvaraa ja taite päästetty minun kasvettua, joten ainakin kaksi kesää mekolla on menty. Pienet "mamelukit" on söpöt ja niissä on nenäliinataskukin.

Lapsuuteni kesien kesämökki meren rannalla on myynnissä. Ketään se ei ole vielä sytyttänyt riittävästi. Nykyaikana ei kovin moni enää ehkä halua paikkaan, missä on ulkovessa ja vesi haetaan lähteestä. Kävin äidin kanssa keräämässä punaherukoita - ehkä viimeisen kerran. Parhaimmillaan siellä oli 140 marjapensasta - nyt enää noin 20. Loppukesästä olen istunut lukemattomat kerrat puskissa marjastamassa ja ajatellen sinisiä ajatuksia. Vadelmamaastot ovat siellä myös mahtavat. Nytkin kävimme vadelmassa ja tein punaherukka-vadelmamehua. Vaikka oman mökin valmistumisen jälkeen en ole käynyt siellä edes joka kesä, silti tuntuu raskaalta siitä luopuminen. Yli 200 km:n päästä paikkaa ei voi kuitenkaan alkaa huoltamaan. Kahden kesän asumattomuus alkaa jo näkyä.

muisto1

Äiti on ostanut joskus poismuuttaneelta kaupunkinaapurilta pienet kangaspuut (niihin on myös jalat). Otin ne nyt hoitooni - ei minulla niille ole oikein paikkaa, mutta haaveilen mökille pientä kudontatupaa. Puut ovat olleet ladossa joitain vuosia ja kaide on saanut siipeensä, taitaa olla jo käyttökelvoton.

Kulunut vuosi on ollut minulle raskas, surutyölle on jäänyt aika vähän aikaa kaiken arjen rutiinien ja työpaineiden keskellä. Työkin on tainnut tulla hoidettua jokseenkin rimaa hipoen. Vähitellen kuitenkin tuntuu, että elämä alkaa voittaa. Neljän viikon loma on tehnyt tehtävänsä, vaikka vähän työtöitäkin on joutunut välillä tekemään.
Lämmin kesä on ollut ihana, olen uinut lomalla päivässä useita kertoja, pyöräily ja vesijuoksu jäivät toiseen kesään - toivottavasti niitä tulee vielä monia. KYH oli aikamoista pakertamista, viimeisiä töitä neulon edelleen vähän vuorotellen. Nyt sormet syhyävät jo ompelustenkin pariin.