Edit: tuo toinen tunnustus olikin hävinnyt taivaan tuuliin, en saanut kumpaakaan sijoitettua reunaan, mutta olkoot nyt sitten missä haluavat.

Siippa laittoi kilttinä miehenä koneeni kuntoon. Maanantaina ostin uuden kovalevyn ja sen jälkeen siippa on herättänyt konetta henkiin lataamalla kaikki ohjelmat ja siirtämämällä vanhoja tiedostoja takaisin. Onneksi bittiavaruuteen haihtui vain muutaman viikon kuvat, joita näinä pimeinä aikoina pystyy ottamaan vain viikonloppuisin. Jokunen tekstitiedotostokin taisi hävitä, mutta ei onneksi mitään korvaamatonta. Ainoa harmitus on se, että netistä ei löytynyt enää draiveria tulostimeeni ja olin hiljattain uusinut värikasetit.

Edellisen postauksen kasalla ollut huivi on Revontuli. Susulta sain vinkin, että Mohair Luxista voisi huivin kutoa. Mallista jäi puuttumaan 36 kerrosta, mutta ihan kohtuullisen kokoinen huivi kuitenkin syntyi. Mohair on aika karheaa ja taas kerran mietin, miten siihen sorruin, selitys on ainoastaan ihana väri. Olen ihan heikkona sinivihreisiin. Lanka kului ihan kokonaan, päättelyyn jäi noin 30 cm:n pätkä.

Lanka: Idena Mohair Lux.
Kulutus:2 x 50 g:n kerä, puntari kertoi kuitenkin painoksi 92 g.
Puikot:6 mm:n pyöröt.
Huivin koko: 53 x 126 cm.
Muuta: Malli oli nopea kutoa, puikoilla on jo toinen matkatyöksi ohuemmasta langasta.



Sain tunnustuksen Pirenalta. Ihanaa, kiitos.

"Tämä on jo liikkunut monessa blogissa, ja näkyy alkuperäiset ohjeetkin kadonneen taivaan tuuliin, mutta ideana on kuitenkin, että tunnustuksen saaja kertoo viisi riippuvuuttaan."
Viisi riippuvuuttani hmmm...

1. Käsityöt. Puikoilla kutominen kuuluu päivittäiseen rutiiniini, kun pääsin yli Novita Woolin aiheuttamasta pettymyksestä, joka aiheutti lähes 2 vuoden tauon puikkojen heiluttamisessa. Tilkkutyöt, päässä pyörii useita projekteja ja jotkut niistä toteutuvatkin. Vaatteiden ompeleminen itselle on myös lähellä sydäntäni, mutta on jäänyt viime aikoina noiden kahden edellisen varjoon.

2. Käsityöblogit. Bloglistan suosikkini on selattava lähes päivittäin eli taidan olla nettiriippuvainen.

3. Punaviini ja pizza perjantaisin. Se on hyvä päätös työviikolle. Joku joskus kysyi, emmekö kyllästy syömään aina samaa. Emme, täytteitä voi varioida loputtomasti.  (lapset ovat matkan varrella välillä kyllästyneet)

4. Äänikirjat. Siippa ribbaa kirjoja ja minä kuuntelen, enimmäkseen ruotsinkielisiä kirjoja. Suosikkilukijani ovat Katarina Evelöv ja Thomas Bolme, molemmat todella eläviä ja muuntautumiskykyisiä lukijoita.

5. Vapaa-ajankotimme. Se valmistui 5,5 vuotta sitten. Täällä sielu lepää, arjen murheet unohtuvat ja akut latautuvat. Odotan aikaa, jolloin pääsen viettämään täällä vielä enemmän aikaa. Etätyöt eivät valitettavasti työssäni onnistu.

Bonuksena momon muru. Ei kulu päivää, etten ajattele häntä ja jokainen tapaaminen on niin riemullinen (ainakin minulle). Pienen ihmisen kehityksen seuraaminen on mahtavaa. Muuten en koe laajentunutta perhettäni riippuvuudeksi, vaan elämäni tärkeimmäksi asiaksi ja voimavaraksi.

Irmalta "Tilkuista totta" -blogista sain myös tunnustuksen:



Lämmin kiitos myös tästä.
"Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin henkilöille, joita pitää tärkeinä, inspiroivina ja kannustavina itselleen."

Eteenpäin haluan nämä molemmat tunnustuksen jakaa Kesän lapselle, Iinulle ja Leena-Eemelille Stikkari-kutimon blogiin. Kaikki kolme ovat blogeissaan panostaneet sisällön lisäksi visuaalisuuteen ja laadukkaisiin kuviin. Lisäksi ojennan tällä kertaa tunnustukset myös Villapallolle ja Annelle Annen neuleblogiin, koska he ovat antaneet blogikansan käyttöön mallejaan, joita itsekin olen toteuttanut. Kiitos teille kaikille, että olette olemassa.

Eilen oli rankka päivä, rakkaan tätini, äidin vanhimman siskon, hautajaiset. Elämän rajallisuuden aina tajuaa hautajaisissa ja miettii, miten aikansa saisi käytettyä oikein.
Muistotilaisuus oli lämminhenkinen, työteliäs kansannainen on päättänyt maallisen vaelluksensa. Oli ihana kuunnella lasten, lastenlasten ja sisarusten muisteluita. En enää kaiken kuulemani jälkeen ihmettele, miksi pidin häntä lempitätinäni. Hän muistutti 10-päisestä sisärussarjasta eniten myös rakasta mummaani, joka on lopettanut maallisen vaelluksensa pian 23 vuotta sitten. Samassa hautarivissä melkein viereisissä haudoissa lepäävät nyt tätini miehensä vieressä, kummisetäni, toinen tätini, ja vielä kolmannen tädin mies.

Tänään olen yrittänyt jatkaa yli vuoden telakalla ollutta villatakkia - vaikeaa.