Kaksi vuotta sitten tammikuussa aloitin kutomaan kuopukselle villapaitaa Merino Woolista. Kuopus halusi slipoveria, mutta olin päättänyt kutoa villapaidan. Malli on Novita 4/2002 lehdestä. Olin tehnyt hihoja noin 2/3, kun huomasin, että lanka loppuu kesken. Joten paidasta olikin sitten tulossa slipari. Onneksi olin valinnut riittävän ison koon, kun kuopus on kasvanut tämän kahden vuoden aikana tosi paljon. Lauantaina lähtiessämme siipan kanssa ajelemaan (en kehtaa sanoa mihin) ajattelin viimeisteleväni vihdoin neuleen. Täytyy sanoa, etten eläissäni ole tehnyt niin rumaa pääntietä. Vaikka keli oli kirkas, tumman sininen lanka oli hankalaa kudottavaa. Purkaa en enää kuitenkaan halunnut. Hihansuiden resorikin tuli vähän alas, koska kädentien kavennukset oli tehty villapaidalle. Kuopus oli kuitenkin innoissaan uudesta neuleesta ja se on pääasia. Kuvaus tehtiin 12 asteen pakkasessa terassilla, joten ei ollut kovasti aikaa mallailla. Alle olisi paremmin sopinut myös jokin kauluspaita, mutta sitä ei ollut saatuvilla ja halusin kuvata kerrankin päivänvalossa. Aurinkokin hemmotteli läsnäolollaan. Otin vielä kuvan ilman poikaa, jossa vähän erilaiset palmikot tulevat paremmin näkyviin.

364835701_26efd1c882_m.jpg 364835703_5c9d3d5055_m.jpg

Angoriinan blogista luin tarinaa vanhoista neuleista ja kuvista. Mökin parvella on laatikko tyttöjen vanhoja mekkoja ja joitain neuleita. Kuvassa esikoiselle tehty puuvillaneule ja villatakki (muistaakseni Marimbasta), keskimmäisen pupujussipaita ja esikoisen kirjoneulepaita. Kaksi jälkimmäistä on kudottu muistaakseni jostain norjalaisesta villalangasta. Vauvaneuleet taitavat olla tällä hetkellä sisarellani.

364835707_69e57e68e5.jpg