Haave: Kiva huiviliivi hienolla hopeasoljella.
Toteutus: Muutama viikko, 1000 metriä lankaa, 70 cm hopealankaa ja lukuisia työtunteja myöhemmin.
Ajatuksia: Kuka pöljä (anteeksi Arja Viitala) voi keksiä tuollaisen neulemallin lehden täytteeksi, ja toinen pöljä (oma häpeä) alkaa tikuttamaan sitä.

Lopputulos: Olisihan se pitänyt otsalohkollakin heti tajuta, ettei pötkylästä kunnon vaatetta saa pingottamallakaan. Toinen reuna ei suopunut napakaksi kaikesta yrittämisestä huolimatta, eikä kukaan hullu 60 cm leveää seiskaveikkaa kaulansa ympäri kiedo (olisin tehnyt edes Rosesta), vaikka olisi pitkäkin kaula. Katsokaa vaikka. Kuvat ei kyllä ole kovin kasosia ja värikin näyttää loisteputkivalossa vaihtuneen lilasta siniseen. Mutta kuvausmiljöö oli mielenkiintoinen. Kuvat otettiin, kun odotettiin vanhempainillan pasteijoita paistuviksi.

2928985559_7bf94aebb9.jpg

2928985429_366050e2ef.jpg

Hopean taivuttelu sujui vielä "runko-osan" kanssa jotenkuten, mutta neulan kieputuksessa oli jotain kolmiulotteista ja sitten ei enää aivot toimineet ja lanka meni "solmuun". Lanka oli myös liian ohutta, eikä se jäänyt haluttuun asentoon lievästä vasarakäsittelystä huolimatta, joten se siitä soljesta sitten.

2929847400_7bcbede68c.jpg

Onneksi puikoilta pudonnut ensimmäinen Pöllön sulat -sukka vaikutti oikein hyvältä, muuten olisi voinut vaikka masentua. Ja onneksi on perjantain iloksi punaviiniä ja huomenna pääsee taas hopeatöihin. Ja nyt aukomaan lenksuja, ettei tarvi käyttää siihen arvokasta kurssiaikaa.