On ollut kovin kiireinen viikko. En ole ehtinyt kuvata, joten ei ole tullut bloggailtuakaan, tästä taitaakin tulla sitten vähän pidempi tarina, mutta ainahan sitä voi katsella vain kuvat. Päivittäin on tullut kuitenkin katsottua muiden kirjoituksia. Alkuviikosta kävin siipan kanssa jouluostoksilla ja se helpotti kummasti jouluangstia. Keskiviikkona kuopuksen luokka ( lue: luokanvalvoja ja muutama vanhempi) järjesti ala-asteen joulujuhlan väliajalle glögi ja torttu/piparkakkutarjoilun. Torstaina olin kuoron kanssa ilahduttamassa erään vanhusten asumisyksikön asukkaita laulullamme.  Oli oikein mukavahenkinen joululaulutilaisuus, alkoi joulu hiipiä ihon alle. Perjantaina oli vielä yhden yhteistyökumppanin glögi- ja tupaantuliastilaisuus, jossa piipahdin.

Siippa tuli vuoden viimeiseltä työmatkalta perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lauantaina suuntasimme vapaa-ajankodillemme tekemään jouluvalmisteluita eli siivoamaan ja paketoimaan joululahjoja. Lauantaina meinasi veto loppua ruuan jälkeen, mutta kun oli sopivasti otettu päikkäreitä, niin ahkera siippa roudasi matot pihalle, joten ei siinä muu auttanut kuin ryhtyä siivoamaan. Ensin piti putsata supernokiset takan ikkunaluukut ja sitten jatkaa lattiapinnoista.

Ilmeisesti lauantain päikkärit vaikuttivat siihen, että unta ei riittänyt sunnuntaina enää klo 6 jälkeen. Hiljaa hissuttelimme parvelle käärimään hankittuja joulupaketteja.Pöytänä toimii siipan tekemä askartelupöytä, jolle ei ole vielä ollut varaa rakentaa askarteluhuonetta pihapiiriin. Saman pöydän ääressä on jo ainakin kymmenen vuotta hääritty korvatunturin apuna. Miten vuosi vuodelta tuntuukin, että käärittävää on entistä vähemmän, mutta kai tärkeämpää on lämmin ajatus kuin pakettivuori.  Tähän uskallan laittaa kuvan huivista, joka on lisälahja kummitytön pakettiin. Lankana on Hip hop, käytin kätköistä löytyneen 100 g kerän, jolla 8:n puikoilla sai syntymään 16 x 140 cm:n Ullan Auroran, johon linkin löysin täältä. Kuvan uskallan laittaa, koska saaja ei blogiani lue. Toista viikonloppuna valmistunutta haarukoitua huivia en varmuuden vuoksi laita tänne ennen joulua.

325113296_e0f337693e_m.jpg

Sunnuntaina kaivoin esiin erilaisia joulutavaroita. Perheemme on aina ollut  joulut isovanhempien luona pohjanmaalla, ainoastaan esikoisen keuhkokuume piti meidät kotona yhden joulun. Jossain vaiheessa olisi jo omat joulut houkuttaneet, mutta lasten mielestä joulu ei ole joulu, ellei ympärillä ole kaikki mahdolliset rakkaat ihmiset. Kuitenkin joitain vuosia sitten valmistuneesta vapaa-ajankodistamme on tullut kuopukselle, siipalle ja minulle sellainen henkisen latautumisen paikka, että sinne on päästävä keräämään voimia ja "maaduttamaan" itseään. Tänäkin vuonna palaamme sinne viimeistään Tapanin päivänä omaan rauhaan.

Kovin rakas on äitini muutama vuosi sitten tekemä pöytä. Tulee mieleen aika, jolloin aloitin opiskeluni ja päätin. että menen kuoroon ja puutöihin. Kumpikaan ei toteutunut heti, kuoroon päädyin myöhemmin, puutöihin en ole vielä ehtinyt. Esikoinen on puutöitäkin kokeillut, vaikkei varmaan ole nuoruuden haaveestani kuullutkaan. Hidasteeksi suunnitelmiin tuli tuolloin siippani, jonka kohtasin. Pöydällä on apen sisaren virkkama liina ja kaiken kruununa keskimmäisen kuvataidekoulussa alaluokkaikäisenä tekemä seimi. Siitä on jo vähän osia rapistunut, mutta edelleen se on niin rakas ja tärkeä minulle.

325053110_ace1642206_m.jpg325053117_1026769274_m.jpg325053120_79824de467_m.jpg

Vuosia esillä on ollut myös makrameesydämistä tehty koriste. Sydämissä on rautalanka sisällä, jotta makramesolmut voi taitella haluaamaansa muotoon. Sydämet ja kellot on ripustettu letitettyyn naruun, jonak sisällä on valmiiksi rautalankaa. Rautalankaa on myös fanttilangan sisällä, jotta sydämet ja kellot on helpompi taitella. Ohjeet ovikoristeisiin on ollut muutama vuosi sitten Suuri Käsityölehdessä.

325046942_d9100a1d2f_m.jpg  325046940_bbed53b00e_m.jpg

Tein muutama vuosi sitten tilkkutöissä 6-sakaraisen liinan. Meillä ei ole koskaan ollut pöytää olohuoneessa, joten sille ei ole ollut paikkaa muualla kuin kapiokirstussani. Tänä vuonna keksin, että sen voi laittaa joulukuusen alle. Heitin liinan lattialle ja kuopuksen mielestä se oli tosi hieno.

325053097_97b1f5b84f_m.jpg 325053100_90bf5c841e_m.jpg

Lapsena perheessäni oli tapana koristella joulukuusi aattona, ettei päivä olisi niin pitkä. Siipan kotona on kuusi ollut aina koristeltuna, kun menemme sinne; punaista ja kultaa tai sinistä ja hopeaa; se on ollut yksi vaikeista asioista, johon on tarvittu monen vuoden totuttautuminen ja täytyy tunnustaa joitain kyyneleitäkin. Vaikka anoppilassa jouluaatto on ihan mieluisa se on kuitenkin erilainen kuin omassa lapsuuden kodissa. Tänä vuonna ajattelin koristella (muovi)kuusemme valmiiksi, kun "mökkiydymme" vasta tapanina. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin, kuusen valoista oli yksi sarja mennyt rikki, joten koristelu jää kahdelle nuorimmalle.

325046948_69848b53f3_m.jpg

Koristeita levitellessäni huomasin, että aurinko on laskemassa ja taivaanrantaa värjää upeat sävyt, joten oli pakko poiketa muutaman kuvan verran ulkona ikuistamassa oudon valoilmiön viime säteet.

325046953_631d6b550c_m.jpg

Lopuksi silitin äidiltä saamani pellavapöytäliinan ja äidin kutomat kateliinat. Pöytä jää odottamaan ateriaa, jota toivottavasti kokoontuu nauttimaan koko pieni ydinperheemme vahvistettuna esikoisen asuinkumppanilla. Kun lapset ovat pieniä, elämä on kiireistä ja sitä harvoin tulee sanottua, kuinka tärkeitä he ovat eikä ajan ratasta saa pyöräytettyä taaksepäin. Toivottavasti kuitenkin lämpimät ajatukset kantautuvat perille.

325046951_8341652495_m.jpg 325053104_2b11b04d35_m.jpg

Tänään kävin laulamassa kauneimpia joululauluja, koska se on mielestäni yksi niistä asioista, jotka kuuluvat ehdottomasti joulun odotukseen. Lämminhenkistä ja mukavaa joulunodotusta kaikille, kaikesta joulutohinasta ja kiireestä huolimatta.