Mihinkähän kaikki aika käsitöiltä karkaa??? No, töihin, sängynhakureissuun Etelästä ja siivoukseen, kai. JA NUKKUMISEEN. Pääsimme kaikkien "sijaistoimintojen" jälkeen vasta lauantai-iltapäivällä mökille. Matkalla tipahdin ihan totaalisesti, luukut eivät vaan pysyneet auki. Pääsin juuri ja juuri raahautumaan sisälle ja eväiden kaappiin laiton jälkeen kellahdin sohvalle. Siinä sitten 140 cm leveällä rottinkisohvalla kului seuraavat kolme tuntia. Arvatkaapa vaan oliko joku paikka kipeä. OLI, vaikka mikä. No jaksoinpa katsoa pitkien päikkärien jälkeen viisut loppuun.

Rakastan itse tehtyjä kortteja. Niissä on niin paljon tunnetta ja lämpöä. Kuvan äitienpäiväkortit on rakkailta lapsiltamme. Olisin halunnut tehdä kuvasta kauniin, pehmeäreunaisen, mutta en osannut, vaikka kokeilin monia Photoshopin nappuloita, täytyy pyytää siipalta opetusta, kun hän kotiutuu työreissultaan.

Oma äiti ja anoppi saivat taas valitettavasti ostetut kortit, mutta ne oli edes tunteella valittu, saajiensa näköiset.

498105749_b893183632.jpg

Illalla kakutellessamme kuopus kuulutti kaikille läsnäolleille: "Eikös tämä kakku vähän palanut, mutta ei se siltä kuitenkaan maistu." Totta, leipominen on jäänyt vähän vähemmälle. Ei taida tarvita sitä reseptiä enää käyttää, tuli muutenkin vähän kuivaa. Suolainen piirakka sai onneksi vähän paremman arvion.

Käsityöt ovat edenneet melko hitaasti, siispä tässä kuva edelleen vaiheessa olevasta Bambu-neuleesta.

498105745_6debfceaa1_m.jpg

Kun odottelen tässä inspiraatiota johonkin tärkeämpään, tein Seppo Tanhuan rakkausmittarin. Osuipa aika lailla kohdalleen. Täytyy vielä tarkistaa siipan syntymäaika ja tehdä uudelleen myöhemmin.

Nyt ei auta muu kuin lähteä tekemään muffinsseja kuopuksen huomiselle kouluretkelle, ettei mene yötöiksi.