Pussissa on odottelemassa pitkään työn alla ollut villatakki ja kuitenkin sukat toisensa jälkeen tipahtelevat puikoilta. Ihanan silkkinen Onlinien Supersocke 100 -lanka muutti meille Kädentaitomessuilta Vihreän vyyhdin osastolta. Samoilta messuilta ostin Boyen ohuet pyöröpuikot 2 mm ja 2,25 mm, mutta voi harmitus, niissä on niin iso pompula puikon ja nailonin yhtymäkohdassa, ettei silmukat luista läpi.  ainakaan pienemmässä koossa. Keskiselta löysin Milwardin 2 mm:n puikot. Sen merkkisiä on minulla ennestään ainakin yhdet ja olen ollut niihin tyytyväinen. Näissä ohuissa oli liian terävät kärjet, joten silmukat puolittuivat helposti ja tökkivät neuleeseen,varsinkin kun samalla yritti lukea blogeja ja katsoa neuletta mahdollisimman vähän.

Sukkien malli on Eeva Savirannan Rovasiras. Sukat olivat nopeat tehdä, kun mallineuletta oli vain toisessa sivussa. Pidensin varsia yhden mallikerran verran ja olisin voinut pidentää vielä toisellakin, mutta en osannut arvioida langan riittoisuutta. Lankaa kului lopulta noin 68 g. Harmilliset nöttöset jäi jäljelle, varsinkin kun tuota lankaa ei ole muun värisenä varastoissani. Sukat ovat ihanan ohuet ja lämpimät. Pidän kovasti.

Ainakin Villanne on esitellyt blogissaan vanhoja neuleitaan. Nuorena tein paljon neuleita Novita Floricasta ja pidin puseroita paljaalla iholla, nykyään lanka kutittaa ja tuntuu karhealta, vaikka alla olisi pitkähihainen pusero. Onkohan lanka vai iho muuttunut. Yhden mohairista tekemäni neuletakin vei esikoinen. Itse käytin sitä tosi paljon, koska se oli lämmin ja kevyt ja sopiva takin alla lämmittämässä. Esikoinen käytti sitä niin kauan, että se taisi hajota molekyyleiksi. Keskimmäinen siirsi omiin varastoihinsa Ihanasta, ohuesta Novita Merino Cablesta tehdyn neuleen, jossa oli muutama nappi pääntiellä. Se oli myös lempineuleeni pitkään,  mahdoinkohan kasvaa siitä sitten ulos. Toinen keskimmäisen viemä neule oli ohuen ohuesta lähes koneneulontalangasta tehty kaarrokeneule. Sekin oli ahkerassa käytössä, mutta hihat olivat sen verran kaposet, että se ahdisti käsivarsista ja siirtyi pois omasta käytöstäni. Näistä löytyisi varmaan paperikuvia, jos alkaisi kaivaa kuva-arkistoja, jotka ovat eri paikkoihin tallennettuna kotona ja mökillä.


Mökille olen siirtänyt neuleitani, joita en ole malttanut hävittää ja joita voi käyttää vielä mökkioloissa. Tämän ihanan neuleen näin kollegallani ja minun oli saatava samanlainen. Malli on joskus ammoin ollut Suuri Käsityökerho -lehdessä. Neule on Nalle-langasta ja voitte kuvitella, miten lämmin se on. Ei sovelluntoimistokäyttöön, mutta talvella kylmään mökkiin mennessä äärettömän ihana. Takakappaleella tuli virhe ja yläosan kuvio ei jakaudu keskeltä, mutta kukaan ei ole koskaan huomauttanut asiasta. Itsekin huomasin vasta, kun yläosa oli kokonaan tehty, enkä viitsinyt alkaa purkamaan kirjoneuletta kaikkine langankiertoineen. "Kuvausrekvisiittana" damaskit, jotka pistelevät aivan hirveästi ja ovat sen vuoksi jääneet vähälle käytölle. Nekin olisivat kyllä kylminä pakkaspäivinä mitä mainioimmat lämmikkeet. Taidan kokeilla huuhteluainekylpyä. Lanka on ostettu jostain alennuslaarista Anttilasta.

Toinen kaappiaarre on joskus Sokoksesta ostamastani langasta tekemäni neule. Langan nimeä en muista, mutta siinä taisi olla himpun verran silkkiä, joka siihen maailman aikaan oli aika harvinaista. Malli taitaa olla Kotiliedestä. Pusero taisi alun alkaenkin olla vähän liian iso ja nyppyyntyi melko nopeasti, mutta poiskaan en ole malttanut laittaa.

On aika uskomatonta, että kymmenenkin vuoden jälkeen vielä muistaa, mistä jonkun neuleen langat on hankittu ja sitten jotain paljon tähteellisempää lähimenneisyydestä unohtaa. Lieneekö niin paljon tunteita sidottuna näissä harrastushommissa?

Ulkona on aivan mielettömän ihana auringonpaiste. Kylmäkin kyllä on, mutta pitäisiköhän silti uskaltautua ulos.