Omista Firestartereistani jäi nöttöset lankaa. Talvi tulee ja ajattelin tekaista pikkuprinsessalle jalanlämmittimet. Mitat otettiin jalasta, koko arviolta 25-26. Sukat on aloitettu kärjestä, Sivuihin laitoin pienet palmikot antamaan napakkuutta ja torjumaan tylsyyttä. Kantapäät on tiimalasit ja resori on tehty isommilla puikoilla, ettei varret kiristä, päättely silmukoiden.



Kärjestä aloitettu sukka herätti viime sunnuntain kuoroharjoituksissa kiinnostusta.



Sain
Marlelta tämän plakaatin. Tuohon kieleen taitoni eivät taivu, mutta aisteista tuon kuvan yhteydessä on kirjoiteltu.



Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Välillä on tullut mietittyä aisteja. Kumpi on minulle tärkämpi näkö vai kuulo. En ole osannut sitä ratkaista, koska näköä tarvitaan käsitöiden tekemisessä. Ilman käsitöitä elämäni olisi jokseenkin vajaata. Silmälasit minulla on ollut kymmenvuotiaasta ja ikänäön myötä laseilla tarkka näkeminen on hankaloitunut. Välillä omilla silmillä näkee paremmin kuin linsseillä.

Kuulo on myös tärkeä, koska toinen rakas harrastukseni on kuorolaulu. Välillä olen huolissani, kauanko pystyn laulamaan jatkuvan tinnitukseni vuoksi, mutta toistaiseksi se on onnistunut. Kuuntelen paljon äänikirjoja ja podcasteja, eikä sekään onnistuisi ilman kuuloa.

Makuaistin kautta saan vahvoja mielihyvän kokemuksia. Ja monet hyvät muistot liittyvät hyviin makuihin, kuten esim. lapsuudessa äidin tekemä lämmin pulla ja kylmä maito. Siippa on mielettömän hyvä ruuanlaittaja ja useimmat hänen laittamansa ateriat ovat makuelämyksiä.

Haju ja maku liittyvät melko erottamattomasti toisiinsa. Nykyisin leivon erittäin harvoin, mutta leivottuani teen asiaa ulos esim. roskikselle, että voin tulla sitten takaisin sisään nuuhimaan herkullisia tuoksuja ja vähän leuhauttamaan rappukäytäväänkin. Vahvoista hajuista en astmani vuoksi pidä.

Tunto hmm. mitä siitä sanoisi, joskus kun on nukkunut huonossa asennossa ja käsi tai jalka on puutunut, tuntoaisti on tärkeä, ettei kupsahda nurin noustessaan ylös. (Ajattelin ensin kirjoittaa, ettei tuolloin tuntoa kaipaisi, mutta sehän on ihan päinvastoin). Toisen ihmisen läheisyydessä tuntoaisti antaa positiivisia sivelyjä.

Ei tämä aisteista kirjoittaminen ollutkaan niin kovin helppoa kuin kuvittelin. Monien blogeissa olen jo tätä haastetta nähnyt, mutta heitän sen kuitenkin eteenpäin
Irmalle, Eijalle, Rebekalle ja Kirsille.