Viikonloppu on vierähtänyt mukavasti hopeakurssilla. Nyt vasta alkaa vähitellen tajuata, miten kova työ on hopeakorujen tekemisessä. Perjantaina aloitimme kevyesti laittamalla työpisteen kuntoon ja kuultiin, mitä kurssin aikana on tarkoitus tehdä. Muutamassa tunnissa ei paljon ehdi, joten teimme vaijerikorut, kukin haluamanlaisensa. Olin varannut mukaan vain vähän helmiä, enkä halunnut satsata helmiin, vaikka niitä oli opettajalla kaupan. En ole suuri ihailija vaijerikoruille, joissa vaijeria jää näkyviin ja luulen, että tekeleeni päätyy purkuun.
Lauantaina aloitimme hopealangan kietomisen tangon ympärille ja sen jälkeen se sahattiin pieniksi lenkeiksi. En ole pahemmin minkäänkokoisella käsisahalla sahannut ja se näkyi työn laadussa ja nopeudessa eli siis puolisekundaa laatuna ja aikaa meni aivan sairaasti. Sen jälkeen lenkit avattiin yksitellen, jotta niitä saatiin laiteltua lomittain ja suljettua uudelleen kiinni. Ainoastaan yksi iltahämärissä otetuista kuvista on edes jokseenkin julkaisukelpoinen.

2914726819_7fbd1bd997.jpg

Ihan ensiksi tein muinaisketjua, joka on kai ensimmäinen, jolla kaikki aloittavat. Siitä syntyi rannekoru ja korvarenkaat (minulle:D). 1 mm:n hopealankaa 3,5 mm:n lenkeillä kului 2 metriä. Painoa rannekorulle kertyi 4-5 g.
Sunnuntaina ryhdyin pujottelemaan Oilia (sekin minulle :D), toinen perusmalli. Siinä lenkit ovat 3,5 mm ja 5,5 mm. Lankaa kului viitisen metriä ja kaulakoru painaa 38 g.
Ikä paholainen tekee silmille tepposia ja lenkkien kohdalleen taivutus on työlästä. Ei tiedä, katselisiko laseilla vai ilman. Tekniikka vähän kehittyi kuitenkin kahden päivän aikana. Lopuksi pyöritin vielä 5 metriä lankaa kiepille ja sain lähes sahattuakin seuraavaa viikonloppua varten. Nyt odottaa kolmisensataa renksulaa aukaisemistaan. Täytyy yrittää tehdä se viikolla, niin pääsen ensi lauantaina heti punomaan kuningasketjua ja ehkä joitain muutakin ihanaa. Muut käsityöt ovatkin sitten edenneet huonommin.