Tämä työ juuttui kesällä tähän.



Syynä on värit. Ne näytti jotenkin psykedeelisiltä yhdessä. Killalla on touko-kesäkuun vaihteessa näyttely, johon on tarkoitus tehdä kesäisiä töitä, joten ajattelin valmistaa tästä tyynyn.
Tikkauksessa olen noviisi, moni juttu jää odottamaan tikkausta. Kuolaan täällä ihania "longarmkonetikkauksia". Salainen haaveeni on ollut ehkä vuodesta 2005 asti Pohjoismaisessa tilkkutapahtumassa livenä näkemäni tikkauskone. Huh, nyt se on sanottu - kai toive sitten toteutuu. Pari pientä mutkaa on matkassa, ensinnäkin kone on huissin kallis, se vie hurjasti tilaa ja opettelu vaatii aikaa.



Tästä opuksesta olen ottanut joitain tikkausmalleja. Kirjan olen ostanut joskus Tilkkutexin osastolta Tilkkupäivillä.



Kopioin tikkausmallin paperpiece-paperille. Kuvioiden kopiointi "käsin" on hidasta ja vielä hitaampaa on papereiden nyppiminen pois tikkauksen jälkeen. Ensimmäisestä kuviosta tuli mitä sattui. Seuraava onnistui jo vähän paremmin, kun laitoin koneen nopeuden minimiin ja laitoin käteeni nyppylähanskat. Ameriikasta saa ostaa tähän tarkoitukseen tehtyjä nyppylähanskoja paljon kalliimmalla hinnalla kuin rautakaupan hanskat. Onkos muilla tilkkuilijoilla parempia tapoja tikkausmallien siirtämisessä ja yleisesti ottaen tuossa tikkausprosessissa? Haihtuvaa tussia käytän joskus, mutta tähän se ei soveltunut.



Tässä tikkaus on valmiina. Se on tehty vaihtuvavärisellä konekirjontalangalla. Ei juuri näy, mutta ei ole paljon väliäkään. Luulin, että olin ottanut nurjasta puolesta kuvan, jossa tikkaus olisi näkynyt hyvin, mutta olikin jäänyt ottamatta. Siihen olisi sopinut hyvin pieni kertomus, jonka eräs kuorokaverini kertoi kuoronjohtajasta. Kun harjoitukset menivät hänen mielestään railakkaasti metsään, hänen kommenttinsa oli "lähenee liikuttavasti". Samaa voisi sanoa nyt minun tikkauksestani. 

Valmis tyyny on 37 cm x 37 cm.Takapuolella on nappikiinnitys. Etu- ja takakappaleen liitin toisiinsa minulle uudella tavalla, jonka löysin You tubesta eilen illalla. Vaikuttaa, että sisätyyny olisi aavistuksen liian pieni.Täytyy maata tyyny pään alla ja katsoa asettuuko se vai täytyykö vielä tehdä uusi sisätyyny. Täytyisi opetella käyttämään paremmin tuota You tubea, kun löysin sieltä yhden mukavan tilkkupeiton mallin ja laitoin videonpätkän tilaukseen, mutta en löydä sitä tänään enää mistään.

Iltapäivällä oli ihana auringonpaiste ja pikkupakkanen. Lunta oli tullut viikolla jonkin verran, mutta se oli niin kevyttä, että oli mukava tehdä lumitöitä. Seuraavaksi täytyy arpoa kumpaa keskeneräistä villatakkia jatkan ja samalla miettiä seuraavaa haastetyötä. Haaste löytyy täältä.
Kiitos ehdotuksista edellisen postauksen keskeneräiseen.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille.

Tyttökummini täyttää ensi kuussa 70 vuotta ja halusin tehdä hänelle lahjaksi huivin. Knitting pipeline -podcastissa oli yhteisneulonnassa Shaeylan-huivi, joka vaikutti helpolta, joten ostin ohjeen. En varsinaisesti pidä feather and fun -mallineuleesta, mutta kuitenkin päädyn siihen säännöllisin välein. Huivi oli hyvää matkaneulontaa joulukuun Düsseldorfin matkalla ja edelleen blogisurffailussa, koska välissä oli aina 12 kerrosta sileää ja vain 3 kerrosta kavennuksia ja langankiertoja.



Tein huivin ohjeen mukaisesti 5,5 mm:n puikoilla, vaikka ohjeen lanka oli huomattavasti omaani ohuempaa, koska en mielelläni kudo kovin paksuilla seipäillä. Lankaa kului karvaa vaille 3 vyyhtiä Cascade yarn 220 heathersia. Huivista tulikin aika iso eli noin 2 metriä leveä ja 85 cm korkea.

 

Vaikka malli on helppo, ei se tarkoita sitä, että virheitä ei voisi tulla. Minulla oli silmukkamerkki keskisilmukan kohdalla, mutta siitä huolimatta olin epähuomiossa tehnyt keskisilmukkalisäykset ihan väärään kohtaan, huomasin virheen vasta, kun pitsiosion kavennukset eivät menneet kohdalleen. En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin mistä kenkä puristi. Siispä jouduin purkamaan 12 kerrosta. Onneksi ne neuloutuivat uudelleen nopeasti.
Toisen virheen huomasin, kun olin tehnyt huivin valmiiksi ja rupesin katsomaan ohjeesta, mitä päättelyä ohjeen tekijä on käyttänyt. Viimeisissä pitsikerroksissa olikin kavennukset tehty nurjilla silmukoilla, siispä taas jouduin purkamaan seitsemän kerrosta.  

Huivin päättelyyn oli suositeltu "sewn bind offia", jota en ole koskaan käyttänyt huiveissa. Tähän se tuntui sopivan hyvin, kun viimeinen kerros nurjalta puolelta neulotaan oikeaa. Reunasta tuli rullaamaton. Tuo rullaaminen on usein ollut huiveissani ongelmana. You tubesta löytyy hyviä filminpätkiä tuohon päättelytapaan.



Epätoivoinen yritykseni saada harrastushuoneeni siihen kuntoon, että siinä olisi jalanjakoa ja vapaata pöytätilaa etenee harmillisen hitaasti. Viikolla tipahti syliini kesken jäänyt tilkkutyö, jota on tehty kahden tyynyn tähdepaloista. Tämän on jäänyt varmaan kesken, koska en
ole keksinyt, mikä se haluaisi olla isona. Seinavaatteita en ihan hurjasti halua tehdä, koska minulla ei ole vapaata seinätilaa.



Olisiko sinulla ehdotusta, mitä tästä voisi tulla, että saisin sen pois kuleksimasta?
 

Viikonloppuna oli aivan mielettömän ihana keli. Auringonpaisteessa ja kohtuullisessa pakkasessa oli mukava tehdä lumitöitä.
Iso osa lauantaista kului kahden tilkkukiertolaisen jatkamisessa, mutta en voi laittaa kuvia tänne keskeneräisistä töistä. Ne tulevat toukokuun lopussa esille kiltamme näyttelyyn.



Sain valmiiksi sunnuntaina tämän kasan, johon on upotettu lähes kolme vyyhtiä Cascadea. Laitan tarkemmat speksit, kun saan pingotettua ja kuvattua.



Poikkesin kuopuksen kanssa kaupungilla ja Suomalaisessa kirjakaupassa tämä hyppäsi suorastaan syliini kassalle mennessä. Pikkusöpö kirja, toivottavasti tulee jotain ideoita tästä poimittua ja toteutettua.



Järjestelyinto jatkuu - tosin etenee aika hitaasti. Ostin viime viikolla Ikeasta kolme "muovilaatikon sisusta". Niihin sopivia muovilaatikoitakin olisi ollut tarjolla. Ajatus oli löytää virkattuja säilyttimiä, mutta eivät olleetkaan sopivan kokoisia.
Talviset huivit ja kaulaliinat mahtuivat kahteen säilyttimeen. Nyt ne on paljon helpommin löydettävissä kuin yhdessä isossa laatikossa, joka menee sekaisin alta aikayksikön. Totesin samalla, että huiveista ei ole akuuttia puutetta.



Sukat mahtuivat erinomaisesti yhteen lootaan ja olivat aika surullinen näky. Olen tehnyt itselleni viimeksi sukat syksyllä 2010. Onneksi puutteen voi korjata, kun varastossa on ihania lankoja - kaikki ihan itselle. Taidan pitää muutaman itsekkään neulomisen kuukauden. Kuvat on surkeita, kun hämärä ehtii ennen kuin pääsen töistä kotiin, mutta päivä jo pitenee vähitellen ilahduttavasti.

Mukavaa viikonjatkoa :)
Tilkkuilijat muistakaa ilmoittautua Tilkkupäiville Vaasaan - Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin. Siellä on luvassa Tilkkuenergiaa maaliskuussa.
 

Torstaina töiden jälkeen suuntasimme loskaisesta kaupungista vapaa-ajankodille. Välimatkaa ei ole kuin 60 kilometriä, mutta maisemat muuttuivat vauhdilla, mitä lähemmäs mökkiä pääsimme. Viimeinen kolme kilometriä oli kuin joulukortista. Lunta oli tämän talven mittakaavassa paljon ja puut olivat kauniita tykkylumen alla. Perillä en ollut uskoa korviani, kun vesi liplatti vapaana. Loppiaisena ehdittiin saunoa ja kastautua avovedessä poikien lumityöurakan jälkeen. Tänään taas on järvi jäässä, oli jäätynyt yöllä. :( Luntakin on tullut lisää, pakkanen oli kirpakka 7 astetta.



Siippa sai joululahjaksi toivomansa Ipodin. Laite tarvi uuden suojapussin, kun edellisen soittimen pussi oli nafti. Kysyin millainen pussi on toiveissa? "No sellainen, missä on kaunis nainen".
Luoja on ohittanut minut, kun piirtämisen lahjoja on jaettu, joten joudun turvautumaan kepulikonsteihin ja kopioimaan näkemääni. Patchwork magazin 4/2009:ssä oli seinävaate. jonka figuurin lainasin. Olen jonkun verran viime aikoina katsellut aussilaisia blogeja, joissa
tilkkutöihin on yhdistetty värikästä etupisto(?)kirjontaa. Yllättävän nopeasti tuollaisen hahmon pisteli. Siippa oli lopputulokseen tyytyväinen. Skypettäessään kaverinsa kanssa jopa esitteli pussukan :)



Joitain vuosia sitten ostin Virtain Palmroth centeristä Marimekolta pussin kangaspaloja. Niitä ei ole juuri tullut käytettyä, mutta joskus olen muutamaa kankaanpalaa sovitellut yhteen ja miettinyt, että niistä saisi kivan kassin.

Käsitöille ei ole kai koskaan liikaa projetipussukoita, joten otin kankaat työn alle. Kuva ei ole kovin kummoinen, mutta olen kassiin tyytyväinen. Saumurini on kaupungissa ja halusin kassista siistin. Käytin kassissa kate- ja edestakaissaumoja ja upotin taskun yhdyssaumaan. Kassi on lähes yhtä siisti sisä- ja ulkopuolelta. Strategiset mitat on leveys 36 cm, korkeus 40 cm ja pohjan leveys 7 cm. 



Australian Country Threads Patchwork -lehden (vol 8 No 4) ja paperikassin innoittamana syntyi seuraava projektipussukka. Olen ostanut kauan sitten Tilkkutexistä saksalaisia Wesfalenstoffin kankaita. Olen käyttänyt niitä joskus aiemmin kassiin, mutta en ole osannut yhdistää niitä muihin tilkkutyökankaisiini. Värit ei nyt parhaalla mahdollisella tavalla soinnu toisiinsa, mutta sainpahan taas vähän varastoa pienennettyä. Vaikka ei nuo kankaat ihan loppuun menneet vieläkään, joihinkin pienempiin pussukoihin jäi vielä materiaalia.



Tehdessäni muistelin kansakoulussa tehtyä käsityöpussukkaa. Pinta on noin 33 cm x 70 cm. Tämän pussin tein vuoritettuna, jotta siinä olisi vähän jämäkkyyttä. Sisäpuoli on yhdestä palasta tehty, joten pussin voi kääntää ruudullisen puolen päälle, jos ruutujen ja raitojen sekamelska  alkaa vilistää liikaa silmissä. Pussin sisällä on eilen aloittamani villatakintekele, vaikka olisihan niitä keskeneräisiäkin ollut, mutta ...



Pohjan koko on noin 10 cm x 19 cm ja tein sisäpuolelle erillisen "kovikkeen" eli päällystin vuorikankaalla palan pannulapun lämpöhuopaa, joten pussi seisoo vielä tukevammin aloillaan.



Onneksi ehdin käväistä ulkona lenkillä ruuan jälkeen, nyt on jo ihan pilkkopimeää, vaikka kello ei ole edes viittä. Loppuilta taitaa mennä leppoisasti neuloskellessa ja kirjaa kuunnellessa.
Näitä ompeluksia ei nyt voine laskea jotain valmista joka kuukausi -haasteeseen, kun ei ollut aloitettu ajattelua pidemmälle viime vuoden puolella, mutta olen silti tyytyväinen, että syntyi jotain valmista. Tällä kertaa Flickrin kanssa oli niin tahmeaa, että hermo meinasi mennä, onneksi oli kudin kädessä, niin ei tarvinut peukkuja pyöritellä odotellessa.

Miten sitä taas oppii kirjoittamaan tämän uuden vuoden vuosiluvun, joku viikko taitaa mennä harjoittelussa.

Oli kiva lukea teidän tavoistanne merkitä muistiin olevat ja tulevat projektit.

• Käytössä oli lappusia ja merkkejä lehtien välissä, jotka todettiin ei välttämättä niin hyviksi tavoiksi.
• Kauniskantiset ja kauniskuvaiset vihot miellettiin hyväksi tavaksi, vielä kun kynä on lähettyvillä. Kangaskasan oma vihko positiivisille asioille kolahti minuun kerralla.
• Tekstari puhelimeen, kun tulee yllättävässä paikassa vihje.
• Valmiiden projektien ohjeet kansioon.
• Raverly on myös hyvä muistipaikka, joku laittaa tiedot sinne heti työn aloitettuaan, joku käyttää sen jonoa hyväkseen. Myös oma blogi voi toimia muistipaikkana.

Itse olen kerännyt useisiin mappeihin (sukat, huivit, muu sälä) ohjeet sen jälkeen, kun työ on valmistunut. Nykyisin tulee tehtyä neuleita enemmän nettiohjeista kuin lehdistä.
Tilkkutöille on luonnoslehtiö, johon laitan summittaisia tietoja esim. koosta, kun tulee tehtyä samoja juttuja esim. myyjäisiin.
Raverlyn jono ja suosikit on käytössä ja olen laittanut niihin myös hakusanoja, jotta esim. sukkaohjeet löytyisivät helpommin.
Yhteen vihkoon aloin kirjata neulemallit, langanmenekin ja langantiheydet suosikkimalleista, mutta eihän se vihko koskaan ole mukana lankaostoksilla ja järjestyskin vaihtuu nopeaa tahtia.
Luen blogeja Google readerin kautta ja siellä voi laittaa tähden, jos kirjoituksessa on hyvä idea tai haluan palata kirjoitukseen myöhemmin uudelleen.
Torstaina ostin kovakantisen muistiinpanokirjan, jonka jatkossa kuljetan mukanani, siihen kirjaan ajatuksia, lahjaideoita jne, mielenkiintoista nähdä loppuvuodesta, miten ahkerasti muistiinpanoväline on ollut käytössä.
Kirjan ensilehdelle kirjoitin Leenuliinin uudenvuodentoivotuksen. Siitä täyttäminen alkaa.

Maikin hössötyksen tiimoilta innostuin katsomaan, mitä keskeneräisiä projekteja löytyy vapaa-ajankodilta.



Alimmaisena on torkkupeitto, joka odottaa tikkausta - on odottanut jo 1,5 vuotta. Vuorina on aika paksu fleece ja sen survominen ompelukoneeseen on haasteellista, joten se on jäänyt marinoitumaan. Vasemman reunan tilkuista piti tulla kuuden erilaisen kuvion sarja, josta koostettu työ olisi ollut oven ikkunassa - pientä piperrystä, enkä tiedä haluanko sittenkään peittää ikkunaa. Keskellä olevat hirsimokit on alku Matkalla -työstä, suunnitelma on olemassa, mutta toteutus on pahasti vaiheessa. Oikean reunan jouluisista paperpiece-jutuista on pitänyt tulla joulukorttipussukka - nyt on löytynyt vihdoin idea, joten ensi jouluna kortit ovat vihdoin hyvässä järjestyksessä. Pienet pastellineliöt on nukenpeiton alku - olivat vain jääneet purkkiin marinoitumaan, sinällään nopea projekti. Oranssi nukenpeitto odottaa muutamaa täydennyspalaa, että siitä tulee nelisnurkkainen - aika nopea projekti tämäkin.



Neuleita on vähemmän täällä. Ruskea neule on ollut vaiheessa jo pitkään, nyt pitäisi aloittaa pitsineule ja jakaa työ taka- ja etukappaleisiin. Olen kutonut aina 2 kerrosta/kerä ja ilmeisesti se on nyt jäänyt tökkimään. Lanka on aivan ihanaa, tarkempia speksejä tuönnempana, kun työ edistyy.
Musica-kämmekkäät aloitin kesäyön hullutuksena, mutta alkua oli vain resosin verran. Välipäivinä tein toisen kämmekkään lähes valmiiksi. Kerrosmäärä ei täsmää alkuunkaan ohjeeseen, joten tuotoskin on aivan liian pitkulainen. Toisen aloitin pienemmillä puikoilla - katsotaan tuottaako paremman tuloksen. Lankaa on onneksi sen verran, ettei tarvi purkuhommiin ryhtyä, kun kirjoneuleen purku ei ole sitä kivointa puuhaa.
Punainen neule ei ole marinoitunut pitkään. Aloitin sen autoneuleena marraskuun lopulla, kun menimme äitin muuttoa tekemään. Joulunaikaan ajelimme valoisassa mennen tullen pohjanmaalle, joten neule on edistynyt ihan kivasti, jo 520 m varastossa marinoitunutta Nalle-lankaa on muuttanut muotoaan. Ohje on Kodin Pellervo 9/2011-lehdessä oleva neuletakki.



Uuden vuoden aattoaamuna kävimme vielä siipan kanssa kiljumassa yhdessä.



Nyt näkymä on tällainen - kevättä odotellessa. Järvi olikin auki tänä vuonna harvinaisen pitkään. Vaikka päivä on ollut harmaa, lumi valaisee yllättävän paljon. Onneksi sitä tuli vihdoinkin.

Viime vuonna neuloin 4,7 kg lankaa yhteensä 11,2 km edelliseen vuoteen verrattuna määrä on lisääntynyt sillä neuloin 3,5 kg ja 9,3 kilometriä. Tilkkutöitä on syntynyt viime vuonna edellistä vähemmän ja ompelu on muutenkin ollut melko jäissä.
Yleensä en ole tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta tällä kertaa lupasin pitää itsestäni parempaa huolta liikkumalla enemmän ja syömällä vielä terveellisemmin - toivottavasti lupaukset palkitsevat parempana olona ja toivottavasti myös pienentyneinä vaakalukemina.

Nyt on ilmeisesti pahin väsymys nukuttu pois, koska pieni rauhattomuus alkaa vallata mieltä. Kun täällä kaukana katuvaloista menee nukkumaan pimeän tultua ja herää, kun päivä alkaa sarastaa, yöstä tulee aika pitkä. Mieli alkaa kehitellä kaikenlaista puuhaa ja projektia.

Sen verran vielä palaa jouluun, että näytän muutaman joululahjani. Arvostan itsetehtyjä lahjoja, koska ainakin itse ajattelen kyseistä henkilöä, kun teen jotain hänelle. Itsekin mielelläni tekisin paljon enemmän lahjoja, mutta en halua ajaa itseäni piippuun lahjojen teolla, vaan elää kulloistenkin voimavarojeni mukaan. Voihan sitä tehdä myös kevätlahjoja, syntymäpäivälahjoja jne.



Kummityttö tekee helmitöitä ja häneltä sain hauskan vaijerirannekorun. Kiva kun on neutraalin värinen, niin sopii monien vaatteiden kanssa.



Keskimmäinen oli ottanut virkkuukoukun käteen ja tehnyt herkkiä lumitähtiä. Niin viehkoja - itsekin olen joskus ohjeita katsellut, mutta vielä on jäänyt toteuttamatta. En ole koskaan pitänyt erityisemmin virkkaamisesta. (Varmaan sen tänne kirjoitettuani aloitan seuraavaksi virkattua torkkupeittoa :)).



Tämä laukku ei ole itse tehty, mutta on tosi hauska idea.  Düsseldorfissa niitä oli joulutorilla yhdellä myyjällä eri värisiä ja kokoisia. Laukku on tehty niin, että vetoketjun voi avata kokonaan. Ajattelin kuitenkin ommella vuorin kassiin, että saan siitä vähän tukevamman.



Pääsiäisenä aloitin neulomaan pikkusiskolle villatakkia, koko 6-12 kk. Kesäyön hullutus tuli väliin ja neulomatta jäi hihat ja kaulus.



Tein mielestäni oikein hienoa työtä. Päättelin nappilistat italialaisittain.Samoin napinlävet ovat vähän erilaiset tulppaani-napinlävet, niiden ohjevideota jouduin katsomaan joitain kertoja ennekuin kolahti. Kauluksen ohje Modassa oli puutteellinen, koska siinä ei sanottu, kummalta
puolelta silmukat poimitaan ja tietenkin tein sen väärältä puolelta. Tein kauluksen kolmeen kertaan ja nyt se on jokseenkin kuvan mukainen. Kaiken tämän vaivan jälkeen - käyttäjä on kasvanut neuleesta ulos. Harmittaa vietävästi.



Neuletakki on ripustettu henkariin, jonka olen tehnyt pienenä partiolaisena naistenmessujen myyjäisiin. Lippukunnalle kerättiin rahaa. Vanhemmat tulivat myyjäisiin ostamaan kullanmurustensa tekeleitä. Tämä palautui nyt minulle, kun pakattiin äidin tavaroita. Muistan vielä ainakin yhden tulitikkurasian, jonka päällystin vihreällä huovalla ja etupuolelle tein kissan kasvot ja takapuolelle hännän. Aski on ollut ahkerassa käytössä lapsuudenkodissani, toivottavasti se on vielä tallella.

Suivaannuin tuosta valmiiksi pieneksi jääneestä villatakista niin, että päätin ottaa osaa Maikin haasteeseen jotain valmiiksi joka kuukausi. Onneksi työtapaa ei rajoiteta, vaan ihan kaikkia keskeneräisiä voi tehdä loppuun. Aamulla listasin huvikseni mieleen tulevat keskeneräisyydet, tilkkutöitä on 8 ja neuleita 11, nämä pelkästään muistinvaraisesti, kun kotona aukaiseen pari kaappia ja laatikkoa, niin sieltä varmaan hypähtää vielä lisää keskeneräisyyksiä.

Päätin myös hankkia jonkinlaisen projektivihon, jonne voin tallentaa hyviä ideoita ja mistä lähteestä ne on peräisin, jospa silloin kuluisi vähemmän aikaa etsimiseen ja enemmän tekemiseen. Onhan minulla tähänkin asti jotain kirjattuna ja lehtiin olen liimannut tarralappuja ja
kirjoittanutkin, mitä ao. kohdasta löytyy, silti minulta menee aikaa etsimiseen kohtuuttomasti.

Olisi kiva kuulla, miten te kanssabloggaajat pidätte ajatuksenne ja projektinne - vaiheessa tai suunnitelmissa olevat - hallinnassa.

Joulunalusaika hurahti niin vauhdilla ohi - että aloittamani postaus jäi tallentamatta. Välipäivinä on onneksi aikaa vähän pysähtyä, kun on lomapäiviä.

Minusta joulu on ollut aina lasten ja isovanhempien juhla. Siipan ja minun vanhemmat ovat opiskeluajoista alkaen olleet yli 200 km:n päässä, joten joulua on vietetty lasten isovanhempien luona. Käytännössä se on tarkoittanut matkustamista paikasta toiseen, onneksi välimatka "mummoloiden" välillä on ollut lyhyt.

Joulua edeltävänä viikonloppuna olen lähes kymmenen vuoden ajan tehnyt joulusiivoja vapaa-ajankodillamme, samalla on aikaa pohtia monenlaisia asioita ja palata muistoihin. Kuusta koristellessani mietin piispamme - entisen kuorokaverini - lehtikirjoitusta, jossa hän pohti
ihmisen paluuta kotiin. Niihin lapsuuden kotijouluihin. Läpi muistikuvieni lipui lapsuuteni joulut. Myöhemmin jouluaatto siipan vanhempien luona toi omat kuvionsa, koska traditiot olivat erilaiset ja tuttuus hävisi - toki nekin traditiot ovat tulleet tutuiksi vuosien saatossa.
Tämä joulu oli toinen, jolloin isääni ei enää ole. Entistä tärkeämmäksi tulevat vanhempien tapaamiset, kun ei koskaan tiedä, mikä tapaaminen on viimeinen.
Kuusi täyttyi koristeista ja mieleni haikeudesta, rehellisesti sanottuna en voinut olla vähän itkemättäkin. Jo monena jouluna olemme palanneet tapaninpäivänä omaan oloomme rauhoittumaan joskus myös vähän isommalla porukalla.

EDIT: varmuuden vuoksi lisään tähän, että pussukoita on vaan kaksi, kuvat eri puolilta tekeleitä :)



Vuosi vuodelta jouluvalmistelut ja lahjat vähenevät. Jotain itsetehtyä olisi kiva antaa, mutta valmistelut pitäisi aloittaa heti kesän jälkeen.  Ylläolevan pienen harjoitelman tein kristallimuovin kanssa.  

 

 
Kummitytölle tein meikkipussin, kun vetoketjun upotus harjoitelmassa oli niin haasteellista, enkä saanut siitä toivomani näköistä. Karkit ovat hänen tuliaisensa vaihtarivuodelta Usasta ja paperit palautuivat hänelle pussukan muodossa.



Ainoan neulotun joululahjan tein äidilleni. Malli oli Suuri käsityölehdessä ja äiti totesi sen olevan hyvän mallinen. Aloitin työn jo syyskuun lopulla, mutta viimeiset langat päättelin vasta aatoaattona, ohjeesta poiketen tein työn pyörönä, joten viimeistely sujui mukavan nopeasti. Neule on tehty Novitan Purosta ja pelkään, että se huopuu alta aikayksikön. Lankaa kului noin 400 g, puikot 5,5 ja 6 mm.



Tapaninpäivänä palasimme vapaa-ajankodille ja tiistaina poikkesi esikoinen perheineen. Kyllä oli touhua tuvassa, kun prinsessa ja pikkusisko puuhasivat pirtissä. Pikkusisko ihastui kuusen palloihin ja nyppi niitä sen kun kerkesi. Onneksi ehdittiin syödä ja juoda iltapäiväkahvitkin ennenkuin liityimme 160 000 muun suomalaisen joukkoon eli sähköt meni. Tylleröt vähän hätkähtivät, kun olivat juuri saunalla mofan kanssa sekottamassa löylyvesikiulua. Onneksi löytyi nopeasti kynttilöitä, taskulamppuja ja otsalamppuja, siitä tuli taas uusi mukava leikki.

Haasteellisinta meillä on, että sähkön katkettua myöskään vettä ei enää tule. Kuopus olisi heti halunnut lähteä kaupunkiin, mutta en halunnut lähteä ajamaan pimeässä, joten sovimme, että ellei sähköä ole aamuun mennessä, niin sitten pakataan auto kaupunkia kohti. Onneksi meidän ei tarvinnut olla pitkään ilman sähköä, joten pitkän yön jälkeen, pääsin lukemaan ison määrän blogeja ja päivittämään omaanikin.

Kaikille täällä poikkeaville Oikein mukavaa loppuvuotta ja inspiroivaa uutta vuotta.

Pieni lomanen siipan kanssa ennen itsenäisyyspäivää oli paikallaan. Keli Düsseldorfissa oli enimmäkseen sateinen, mutta haittasi lopulta kovin vähän.
Ennakkoon olin surffannut lanka-, tilkku- je helmikauppoja. Saalis oli lopulta aika ohut. Lankakauppa oli kohtuullisen lähellä hotellia, mutta paikalla oli vain omistajan puoliso. Langat oli lokerikoissa ja esillä oli vain "näytteet" ja hintoja ei ollut lainkaan näkysällä. Päädyin ostamaan pipolangat ja yhden huivilangan. Toteutus on täällä näkyvillä varmaan joskus. Helmikauppa oli lopulta liian kaukana suhteessa tarpeisiin ja se jäi ehkä toiseen kertaan.



Kun kävelee päivän,olo on aika puutunut. Jalkoja täytyy siis lepuuttaa. Hotellissa oli myös saunaosasto, jossa oli höyrysauna, melkein tavallinen sauna ja joku "infrapunasauna?" sekä kylmäallas, jonne mennessä oli ihan pakko kiljahtaa pikkuisen. Nautimme rentoutuksesta molempina iltoina.



Reinin rannalla oli hiihtokisat taisi olla jokin cupin osakilpailu. Ainoastaan radalla oli lunta, muualla satoi vettä.

Vaikka paljon ei tullut tehtyä hankintoja, voi aina harrastaa teollisuusvakoilua ja keräillä ideoita.



Joulutorikojut olivat ihania ja glühwein maistui myös hyvältä.

Koruja naisella ei kai voi olla koskaan liikaa?



Elävälle patsaallekin piti heittää lantti.



Kotiin palatessa oli aivan järkyyttävä lumisade Hämeenlinnan ja Valkeakosken välillä, ajoittain olin ihan varma, etten pääse enää koskaan kotiini. Valkeakoskella sade loppui kuin seinään ja kotiin päästiin ihan turvallisesti. Näillä eväillä jaksaa puskea jouluun asti.

Kiitos edellisen postauksen kommentteihin ja erityisvilkutus Bemulle. Olet oikeassa - on ihanaa, että äiti on vielä olemassa, vaikka koti on uusi ja outo.

Pikkusisko täyttää vuoden. Ajatuksissani oli tehdä iso nalletyyny, mutta toiveissa oli laukku.

Alkua olen tehnyt innokkaasti pariinkin otteeseen, kun raitasuikaleneliö olikin inauksen pienempi kuin nalleneliö. Synttärit tuntuivat olevan vielä kaukana tulevaisuudessa ja myyjäisompelukset painoivat päälle.

Viikonloppuna oli tarkoitus mennä mökille tekemään joulusiivot, mutta eihän räntäsateessa mattoja ulkoiluteta. Jäimme siis viikonlopuksi kaupunkiin ja kävimme vähän shoppailemassa. Nyt iltapäivällä oli aikaa valmistaa kassi loppuun.

Vuorissakin on nalleja.

Pohja on hauskan mallinen.
Kassi taitaa olla vähän liian iso 1-vuotiaalle, noin 25 cm x 21 cm, mutta siitä tuli mielestäni söpö. Kun en oikein osaa lukea jaappania, niin kahvojen osalta taisin tehdä virhetulkinnan, ne ovat mielestäni kapeat suhteessa muuhun kassiin.
Eikä tullut kiirekään, juhlat on vasta sunnuntaina iltapäivällä :)

Marraskuu hujahti ohi huomaamatta. Äitin muutto Pohjanmaalla kaupungista toiseen teetti vähän töitä muutamana viikonloppuna. Muutto oli henkisesti rankka, kun se koti, jota on kotina pitänyt 37 vuotta lakkaa olemasta. Onneksi on sentään äiti vielä olemassa, jota voi käydä katsomassa.

Mutta ei niin kiirettä, etteikö Kädentaitomessuilla ehtisi käydä. Tapani mukaan otin perjantain töistä vapaata, mutta oli sitä väkeä silloinkin. Viisi tuntia sain aikaa kulumaan tosi vikkelästi ja kivipuoli jäi tutkimatta kokonaan.
Kankaita ostin kahdelta-kolmelta myyjältä ja yhden tilkkutyökirjan. Niistä ei ole kuvaa, kun piti tulla projekti jouluksi, mutta ei tule ainakaan täksi jouluksi.



Ihania lankojakin oli tarjolla vaikka millä mitalla. Cascade Heathereita lukuunottamatta muista langoista olen vain lukenut blogistaniasta. Niistä tulee tyttökummilleni 70-vuotislahjaksi huivi. Kolmas ylhäältä on kasmir-merino Huivi-puffaa väri Kuningatar. Kaksi seuraavaa ovat sukka-puffaa, värit Intohimo ja Neptunus. Knitlob´s Lairin Tussahsilkki huivilankaa, nimeltään Lemminkäinen. Olen varmaan kovin itsekäs, mutta olen varannut ne kaikki omiin neuleisiini. Mallit on haussa, mutta ensin on valmistettava joitain keskeneräisiä juttuja.

Tilkkuillut olen sen verran, että tein pari vinoreunaista koria (samoja kuin edellisessä postauksessa) ja 14 heijastinta myyjäisiin, mutta ehdin viedä ne pois ennen kuvaamista.

Lankojenkin kuvaaminen on kestänyt, kun aina on niin pimeää. Nyt olen vielä tämän päivän saikulla, joten sain hyödynnettyä keskipäivän vähän valoisamman hetken.

Lauantaina on kivaa tiedossa, kun pyrähdän siipan kanssa Düsseldorfissa - lomalla, ihan kahdestaan.

Pitkästä aikaa oli mahdollisuus viettää koko viikonloppu vapaa-ajankodilla. Rankan viikon jälkeen oli mukava uida, saunoa, syödä hyvin juoda vähän viiniä ja viettää aikaa leppoisasti. Vähän enemmän olisi voinut ulkoilla kuin lauantain pikainen kävely postilaatikolle ja tämän päivän puolen tunnin "saarikierros". Mutta kun tilkut vetivät kovasti puoleensa.
Kiltamme osallistuu pariin myyjäisiin ja piti saada tehtyä jotain myytävää. Kovin hitaasti työt vaan eteni. Aikaa vie tietenkin ideoiden metsästys ja lehtien selaus.



Leipäkori tai minä tätä nyt ikinä haluaa käyttääkään lähti etenemään jouluisista paneeleista. Väliin kiinnitin paneelin kohdalle paksuhkon tuen. Koko korissa on ohut vanu välissä. Punainen kangas on Finlaysonin tukevaa puuvillaa. Kori pysyy aika napakasti muodossaan. Ensimmäisen kanssa meni aikaa prototyyppiä tehdessä ja kolme seuraavaa menikin sarjatyönä, mutta sitten tympäännyin näihin. Vielä kahdeksan paneelia olisi, mutta ei jaksa sytyttää tämän enempää, punaista kangastakaan ei riitä enää kaikkiin.



Minkähän nimen näille nyt sitten laittaisi, jonkinlaisia koreja tai pussukoita nämäkäkin. Näitä oli aika kiva väkertää, mutta aikaa kului. Pariin on vielä materiaalit leikattuna.


Viime viikonloppuna tein pari pannunlapun prototyyppiä ja aika moneen on värkit leikattuna. Pari muutakin ideaa muhii. Missähän välissä ne vaan ehtii ompelemaan, kun iltaisin ei töiden jälkeen tahdo olla enää puhtia juuri mihinkään. Elämä näyttää harvinaisen ohjelmoidulta marraskuussa. Kaksi viikonloppua kuluu äidin tavaroiden pakkaukseen ja muuttoon. Muut onkin sitten itseaiheutettua ohjelmaa.

Harmittaa kun ihan varmasti näin lumiukkoja jossain lehdessä, mutta selasin kaikki käsillä olleet lehdet pariin kertaan, enkä enää nähnyt. Vai oliko sekin unikuvaa, kuten se että näin unta, että hallintopäällikkömme jäi maanantaista alkaen 3 kk:n vuorotteluvapaalle ja minulla olisi ollut hänelle pyyntö heti maanantaiaamuna. Näköjään ei noista työasioista pääse eroon, kun tulevat uniinkin.

Heartland lace shawl on ollut pitkään puikoilla. Aloitin sen kevyenä matkaneuleena kesällä 2009, mutta sitten tuli jokin mutka matkaan ja huivi jäi sivuun.



Ohje on sellainen, että se vaatii jatkuvaa tuijottelua, joten tekemiseen tarvittiin rauhaa.



Tein 2-kaaviota kuusi kertaa ja sitten hyydyin. Olisin halunnut tehdä paljon isomman huivin.



Huivi on ihanaa Yubina Lace Weight Casmere Silk yarnia kaksinkertaisena. 3,5 mm:n puikoilla tikutettuna kului 49 g ja 702 metriä. Kokoa huiville tuli 68 x 135 cm. Huivin reuna vähän rullaa, olen miettinyt auttaisiko kiinteiden silmukoiden virkkaus - lankaa jai vielä runsaasti.



Helmikuussa aloitin Jitterbugista Ishbelin. Yritin pyydystää toista vyyhtiä lankaa, että olisi saanut oikein ison huivin. Etisinnät epäonnistuivat ja päätin tehdä niin ison huivin kuin langasta tulee - siitä tuli vain noin 40 x 100 cm.



Isbel on tehty 4 mm:n puikoilla ja lankaa kului 105 g, pienen pieni nöttönen jäi vielä tähteille.



Kuopuksella on puuvillainen ruutuhuivi ja hän pyysi samanlaista neulottuna. Silloin harvoin kun tilauksia tulee, niin ne täytyy heti toteuttaa. En kuitenkaan tehnyt neliön mallista huivia, jonka saa taittaa kolmioksi, vaan Herbivoren. Perheen miesväki oli kyllä sitä mieltä, että ihan kauhea, mutta tein kuitenkin. 2-osiota tein ohjetta pidempään, mutta en enää jaksa muistaa paljonko. Tähän kului lankaa 104 g ja puikkoina taas 4 mm:n pyöröt.

En jaksa nyt linkitellä ohjeisiin, mutta ainakin Ravelrystä ne löytyvät.
Tilkkutöitäkin olen vähän aloitellut, mutta mitään valmista ei ole vielä näyttää. Ensi viikonloppuna saan pitkästä aikaa tehdä kahtena päivänä tilkkuhommia, joten luulisi joitain valmistuvankin.
 

Päivät vilistävät niin nopeasti ohi, ettei tahdo tänne ehtiä päivittää tapahtumia. Viime huivipostauksen jälkeen laskin keskeneräiset neuleet. Pikaisella laskutoimituksella sain yhteensä häpeälliset 13 ufoa, osa vähän pidempäänkin marinoituneita. Nyt niistä on kaksi jo onneksi valmistunut ja toinen pingotuksessa. Niistä lisää myöhemmin.



Kilta päätti tehdä kiertolaiset. Ei-asiaan-vihkiytyneille kerrottakoon, että kiertolainen on työ, johon joku tekee keskuosan ja sen jälkeen työ kiertää kiltalaiselta toiselle tietyssä järjestyksessä. Jokainen lisää työhön jotain. Keskustan tehnyt voi esittää toiveita esim. värimaailmasta, koosta tai miten työtä kasvatetaan. Kun kierros umpeutuu, työ palautuu kotipesään viimeisteltäväksi. Jännityksellä jään odottamaan, millaisena saan alkukeväästä aloitukseni takaisin.



Taannoin kuorokaveri sanoi minulle, että jätän kaiken viime tinkaan. Vähän siitä silloin loukkaannuin, mutta taitaa olla totuudenmukainen arvio kuitenkin. Viime viikonlopun väsäsin 51 tällaista - 30 sinistä ja 21 muun väristä (unohdin ottaa kuvan koko pinosta). Vieressä on malli, mitä ahkerien tilkkuilijoiden käsissä niistä syntyi lauantaina eli eilen.



Tampereelle kerääntyi lauantaina noin 50 iloista tilkkuilijaa, jotka omilla kotipaikkakunnillaan toimivat killanvetäjinä. Tilkkurepussa haluttiin muistaa vetäjiä ja antaa myös tietoa tulevista tapahtumista. Teemana oli jojo. Uusia ideoita jaettiin ja katseltiin valmiita jojo-töitä.



Ihana iloinen puheensorina ja yhdessäolo antaa taas voimia tulevaan pitkään syksyyn. (Lupaa kuviin en kysynyt, joten tilkkuilijat ovat päättömiä, jos jonkun mielestä tulee silti liikaa tunnistettavuutta, etkä sitä halua, laita viestiä).



Tutustuimme myös Werstaan tekstiiliteollisuusmuseoon, jossa näimme, millaisin työvälinein kanssasisaret ovat kuusivooninkisessa aikanaan työskennelleet. Opastettu kierros antoi paljon lisää tietoa historiastamme.

Tämä taisi ollan jonkinlainen puolauskone.

Jos kuvittelet, että kirjontakone on nykyaikaa, niin on niitä ollut jo ainakin 1900-luvun alkupuolella. Tällä koneella kirjottiin pellavaliinoja.



Sokerina pohjalla oli käynti kangaskaupassa. Taas tuli runsauden pula - niinpä pitäydyin lähes pelkästään samassa kuosissa, eri sävyissä. Kyllä taas sormet syhyävät ompelemaan.

Edellisen postauksen työkalu oli tiedetty hyvin eli kyseessä oli tosiaankin mankeli. Laudan toisella puolella on samaa sinistä väriä kuin isän lapsuudenkodin pöydän kannessa. Tuolla mankelilla on myös lapsuudessani mankeloitu perheemme mökillä ainakin pöytäliinoja. Soilella oli mainio nimi mankelille: kailoskoippurat. Suomen kieli on rikasta.

Bloggaamaan en nykyään tahdo ehtiä, kun pienet elämän asiat vievät ajan työn ohella niin, että kirjoitteluun ei näytä riittävän aikaa. Onneksi ehdin seurata blogiystävien kirjoituksia. Yksi energiaani sitonut asia saatiin tällä viikolla päätökseen ja toivottavasti se helpottaa elämää ja saan taas nukuttuakin paremmin.

Tästä näyttääkin sitten tulevan oikein megapitkä postaus, mutta katsokaa vaan kuvat:)



Ainoa isän puolen tätini täyttää 80 vuotta ja tein hänelle huivin Manos del Uruguay Silk Blendistä. Lanka on tosi miellyttävä neuloa, sitä kului vajaa kaksi vyyhtiä nelosen puikoilla. Halusin tehdä huivista vähän ohjetta pidemmän ja siksi tein ensimmäisen mallikerran kaksi kertaa.



Malli on Romi Hillin Live Oak Shawlette. (ravelry)

Kesän lapsi antoi minulle tunnustuksen. Kaunis kiitos ja niiaus.

Tämän pokaalin myötä minun pitäisi kertoa 10 uutta asiaa itsestäni...
Siinä olikin pohtimista, eivätkä nämä kaikki ehkä ole uusia juttuja:

1. Kuuntelen käsityöaiheisia podcasteja iPodilla lähes kaikenaikaa, kun teen asioita, joita kuuntelu ei häiritse.
2. Rakastan järjestystä, mutta en ymmärrä, miten mm. työhuoneeni hakeutuu jatkuvasti kaaokseen ja siivoukseen käytetty aikahan on pois tärkeämmältä tekemiseltä.
   
3. Uiminen on ihanaa, kesäaikaan käyn vapaa-ajankodilla ollessani järvessä ainakin viisi kertaa päivässä.
   
4. Uusien käsityöprojektien aloitus on kivaa, sitten kun tulee joku kökkö, joka pitäisi selvittää, niin on helpompi siirtyä uuteen juttuun. Tänä syksynä olen päättänyt listata keskeneräiset työt ja saattaa ne loppuun järjestelmällisesti.
   
5. Siipan mielestä pahinta, mitä voin sanoa on "olen vähän ajatellut", koska yleensä se tietää hänelle hommia. Tänä kesänä tuon lausahduksen lopputulemana on vihdoin hienot portaat vapaa-ajankodille.
   
6. Olen ihan hätää kärsimässä ei-toivottujen kasvien kanssa, aika ei oikein tahdo riittää niiden kitkemiseen ja ne ovat paljon nopeampia kasvamaan kuin sormeni nyppimään.
   
7. Viikonloppuisin raahaan vapaa-ajankodille ison kassillisen projekteja, joista vain murto-osaan ehdin kajota - enkä ole kymmenessä vuodessa oppinut mitään.:)
   
8. Siipan mukaan olen fitnesslaitenörtti - meiltä löytyy mm. hierontatuoli, jumppapallo, wii jumppaohjelmineen, tasapainolauta ja viimeisenä hankintana zumba wiille. Niiden käyttö onkin sitten satunnaisempaa.
   
9. Opiskelin sosiaalialaa, tällä hetkellä kuitenkin teen jotain aivan muuta, mutta koulutus ja työkokemus ei varmaan mene hukkaan nykyisessäkään työssäni.
   
10. Olen tainnut tulla vanhaksi, kun ilmoittauduin työväenopiston sukututkimusohjelman käyttöönottokurssille. Oikeasti haluan, että isäni massiivinen sukututkimustyö ei mene hukkaan ja ajatuksenani on päivittää tietojan päivän tasalle, kun puolentoista vuoden aikana on ehtinyt tapahtua jo monenlaista.
    

 ...ja laittaa pysti eteenpäin kymmenelle ihanalle blogille.

Näihin palaan mielelläni seuraamaan, mitä uutta on syntynyt ja mitä kirjoittajalle kuuluu:

1. Tilkuista totta
2. Elennah tilkkuilee   
   
3. Neulaa ja lankaa 2
   
4. Hepsin höpsötyksiä
   
5. Susun silmukat
   
6. Tulihan tehtyä
   
7. Piironki
   
8. Pirena
   
9. Lankakomero
   
10. Jossun puuhailut
    

Olin elokuun lopussa työ-/palkintomatkalla Riikassa. Kävin museossa vanhassa kaupungissa. Alakerrassa oli 60-luvun muotia.



Kaunis juhlamekko.



Tämä oli muistaakseni Mary Quantin mekko - tällaista voisi käyttää vieläkin.



Tämä mekko on ihanaa retroa.

Kahdessa seuraavassa kerroksessa oli paikallista uudempaa ja vanhempaa käsityötä.



Seitinohuelle materiaalille oli tehty hienot kaupunkisiluetit.



Tästä lasimaalauksesta saisi myös kauniin tilkkutyön.



Tässä tuli vähän vinksahtanut olo.

Katukuvassa oli myös elävä patsas.

Hauskaa neulegraffittiakin oli tarjolla. Itse asiassa se oli yhden liikkeen ulkopuolella, joka ei valitettavasti ollut auki sunnuntaina.



Tässä vielä oven yläpuolella olleet kellot.

Seuraavaksi teen kiertolaisen keskustan ja toivottavasti ilma lämpenee sen verran, ettei sormet ihan jäädy tyrnipuskissa. Pupujussit ovat tänä vuonna katkaisseet oksia ja hyviä marjoja lojuu maassa. Harmittaa, kun ne menevät ihan hukkaan.

EDIT: Jos alla olevat rannekorut kiinnostaa, niin osoite on: http://www.keller-patchwork.com/
Tilauksen teon jälkeen, sähköpostiin tuli ilmoitus hinnasta (tarkistavat postimaksun), maksu piti maksaa tilille ja vajaa viikossa tavara tipahti postilaatikosta.

Töiden alettua neuleet etenevät vain kerroksen silloin toisen tällöin. Töiden alku oli niin raju, että kahden työviikon jälkeen ei lomalla muista olleensakaan.

Viime talvena näin saksalaisessa tilkkulehdessä mainoksen, jossa oli erilaisia tilkkublokkeja rannerenkaaseen. Nyt siippani tilasi niitä minulle lahjaksi, kun vanhenin taas vuodella kuluneella viikolla. Nettisivuilla kuvat oli selkeitä ja hienoja. Kun palaset tulivat, ne oli aluksi pieni pettymys, kun blokit ovat vain puoli senttiä kanttiinsa eli ei niitä kovin hyvin paljaalla silmällä näe. Tykkään kuitenkin kovin rannekorustani. Tilattiin rannerenkaan lisäksi kuusi "charmia". Alla kuvat niistä. Kuvat on otettu peilin päällä, kun oli niin harmaa ilma.

Alunperin isän kotoa on alla oleva tarvekalu, kooltaa 12 x 80 cm ja se on veistetty yhdestä puusta. Oikealla oleva "pulikka" kuuluu lautaan olennaisesti, mutta ei ole alkuperäinen. OSAATKO ARVATA TAI TIEDÄTKÖ, MIHIN TÄTÄ ON AIKANAAN KÄYTETTY?



Tänään kaivoin pitkästä aikaa kankaat esiin. Tai oikeastaan eilen jo levittelin ne pöydälle hakemaan kavereitaan. Noin kolmen tunnin tuotoksena on kassin tasku, koko noin 22 x 25 cm. Pidemmälle en saanut työtä jatkettua, kun ei ole vetoketjua ja tukikangasta ym. tilpehööriä. Kolme tuntia tuohonkin sai upotettua, kun tikkasin käsin kukkien ääriviivoja. Sekin hauskaa pitkästä aikaa.


  Tänään täytyy tehdä lista ensi viikon tehtävistä ja muista lähiaikojen jutuista, että saan kaiken tehtyä ajoissa, eikä mitään unohdu.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.