Neljä viikkoa hurahtaa ihmisen elämästä huomaamatta. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut aika työntäyteisiä. Oikea olkapää on kipeä ikkunanpesusta, maalaamisesta ja rikkaruohojen kitkemisestä, mutta olo on tyytyväinen aikaasaadusta aherruksesta. Illalla olen kaatunut telttaan - luit oikein - viimeisen viikon olen kämpinyt kuopuksen kanssa telttaan nukkumaan, vaikka mökissä olisi ollut pehmoinen sänky.Telttaan meno on vielä kohtuudella onnistunut, mutta ulostulo on hankalampaa. Nauroin, että tarvittaisiin tukikahva, että pääsee maanrajasta ylös ja ulos. "Onneksi" tämä teltta kasattiin viimeisen kerran. Päällikangas rasahti kahdesta kohtaa rikki kiinnittäessäni sitä maahan. Vielä on tyrkyllä Dakota, jossa pystyy seisomaankin, jos kuopus vielä ensi kesänä haluaa nukkua äidin kanssa teltassa. Näistä hetkistä on nautittava niin kauan kuin niitä kestää.
Eilen kaivoin ompelukoneen esiin ja aloitin essun teon. Olen menossa kaverini esikoisen rippijuhliin huushollerkaksi elokuussa ja mielessä on ollut valkoinen esiliina. En kuitenkaan halunnut mitään hörsylää. Tässä nyt näkyvät rakkaat harrastukseni - tilkkuilu ja musiikki, olen tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että tulin juttuun ompelukoneeni kanssa pitkän tauon jälkeen.

Ja äänten enemmistöllä 3 - 0 lähdemme kaupunkiin vasta aamulla. Vielä on saatava makoisat mökkisaunan löylyt ja virkistävä uinti sekä aamu-uinti ennenkuin alkaa arkinen aherrus. Vaikkakin on tunnustettava, että työasiat käväisivät jo mielessäni viime yönä. Tänään sain mansikoita 2 litraa omasta penkistä, ennätys tänä vuonna, loput kypsyvät täytyy jättää pupulle ja oravalle.

Edit: Maijan avustuksella löytyi myös kolmannen kuvan työlle ja tekijälle nimi. Kiitos Maija.

Kaiken puuhastelun keskellä otin itselleni vapaapäivän ihan perustellusta syystä. Vielä tämän viikon Tilkkuvirrat tarjoaa tilkkuharrastajille monenlaista katseltavaa. Sain mukaani tilkkuilusta innostuneen mökkinaapurini.
Virroilla on monessa paikkaa katseltavaa. Perinnekylän makasiinin alakerrassa on Finn Quiltin 2. jurytetty suomalaisen nykytilkkutaiteen näyttely:"Kauas tilkut kantavat". Kuvassa näyttelyn julisteessa esiintyvä Maija Välikylän työ: Ajatusten keräilijä. Työssä on yhdistelty monenlaisia elementtejä. Se on mielestäni kaunis työ ja taidokkaasti tikattu. Uskalsin laittaa kuvan, koska se on näyttelystä kertovassa julisteessakin, sama pätee kaikkiin muihinkin tämän postauksen kuviin. Jos jonkun mielestä menettely ei ole ok, niin laita viestiä kommenttilootaan. Kuva ei ole hyvä, koska makasiini on aika pimeä spoteista huolimatta. Kuvat pitäisi ottaa jalustan kanssa.

Makasiinin yläkerrassa on kesän 2007 kurssitöitä: Sukellus suomalaiseen tekstiiliperinteeseen. Mm. elämänpuita, petit point -töiden yhdistämistä tilkkutöihin, vanhojen pitsien käyttöä ja paljon, paljon muuta.
Lisäksi yläkerrassa oli Tilkkuosaamista pohjoisesta Suomesta. Julisteessa oli oululaisen Arja Mattila työ Ihmisen kuva, joka edustaa mielessäni modernimpaa tilkkutyötä ja on selkeästi kolmiulotteinen.

Edelleen perinnekylässä Marttinen – rakennuksessa on näyttely: Japani mielessäni, Espoon killan, Espoon Torstaitikkaajien ja Helsingin kilta Syyringin töitä. Julisteen kuvassa on oheinen Sirpa Mettäsen taidokas työ, japanilainen teehuone.  Se on aika erilainen verrattuna muihin tämän näyttelyn töihin, mutta mielestäni värityksessään ja pienissä kuvioissaan tosi japanihenkinen.

Kaupunginkirjastossa on Oulun Tilkkufröökynöiden näyttely: …ja piste iin päälle. Hauskoja mustavalkoisia töitä, joissa on jokin punainen yksityiskohta. Kuvassa Maija Vepsäläisen Ensilumi, jossa tilkkutyö on toteutettu huovutetusta materiaalista.

Keskustan Rantatien koululla on miniatyyrinäyttely – Finn Quiltin kilpailutyöt. Siellä emme käyneet, koska uskon nähneeni työt jo tilkkupäivillä keväällä. Virtain Osuuspankissa on Liisa Toukomaan: Luonto, tilkkumaalauksia. Siellä emme jaksaneet käydä, koska ennakkoon arvioitu aikatarpeemme oli jo ylitetty tutkittuamme tarkkaan edellisten näyttelyiden töitä.

Täytyy tunnustaa, että poikkesimme myös Palmroth Centerissä, jossa on mm. Marimekon myymälä. Ostin kilon pussin palakankaita. Ei sillä, ettenkö jo hukkuisi kankaisiin, mutta juuri tuo nimenomainen pussi huuteli minulle: "ota mukaan". Suurin osa kankaista oli haastavia raitakankaita ja muutama pieni soiro unikkoa houkutukseksi.

Nyt täytyy pulahtaa järveen ja paneutua köysien tervaukseen, kun vielä on muutama päivä aurinkoa luvassa.

Jos innostuit lähtemään Virroille, suosittelen jäljellä olevia arkipäiviä, koska viikonloppuna osa näyttelyistä ei ole avoinna.

En ole auringonottajatyyppiä, mielummin hakeudun varjoon, mutta on ihanaa kun aurinko paistaa, vesikin taitaa olla jo noin 20 astetta. Tarkenee uida oikein kunnolla, eikä vain kastautua.
Sain jo vähän aikaa sitten tunnustusta Eijoilta, Neulaa ja lankaa 2 -blogista ja Eijan kudontaputiikki -blogista, kiitos vielä kerran.

Säännöt:
1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nimeä vähintään 5 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Lueskelen aika monia blogeja ja tunnustustusten antaminen vain muutamalle on vaikeaa. Kesäkään ei ole hyydyttänyt seuraavien blogien päivittymistä ja ilme on ihanan kesäinen:

Maijan jutut
Iinu Land
Langanpätkiä
Tilkuista Totta
Kangaskasa

Viime päivinä perinteiset käsityöt ovat jääneet vähemmälle, ranteet ovat kuitenkin aivan kipeät maalaamisesta, ikkunoiden pesusta ja rikkaruohojen nyppimisestä. Miksi kaikki rikkaruohot on meidän tontilla?
Terassi tuli maalattua, vaikka jäljellä oli vain neljä lautaa, reunojen pystylaudoituksen kanssa meni vielä monta tuntia, osittain vähän huonon maaston vuoksi. Innostuin maalaamisesta niin, että vedin kuvausalustani palisanterin värisellä petsillä. Oikeasti siippa teki laatikon joskus kestopuusta puutarhatyökaluille ja nykyisin se palvelee tuolien pehmusteiden säilytyspaikana, mutta on myös sopivankorkuinen pienten töiden kuvauspaikka.

Joku muukin on heilunut maalipensselin kanssa. Talon otsalaudat kaipaavat vähän uutta maalia, joten siippa keikkuu korkealla. Ei täällä kuitenkaan koko ajan huhkita, uimassa käydään vähän väliä ja ruuan päälle otettiin tänään makoisat päiväunet terassilla.

Tänään sain ensimmäisen puoli litraa mansikoita omasta penkistä. Kurre oravainen on käynyt jo aeimmin hakemassa makupaloja, eikä tunnu kovin hätkähtävän, vaikka menee melkein viereen seisomaan. Luulee varmaan, että marjat on istutettu sitä varten, vaikka ne on lähinnä kuopusta varten.
Koska tämä on käsityöblogi vilautan vaiheessa olevaa prinsessan neuletakkia, kun ei mitään valmistakaan ole näyttää. Kaulukseen en ole tyytyväinen, täytyy katsoa, miten se asettuu päällä, voi mennä vielä uusiksi. Kun tästä rauhoitun täytyy paneutua hihojen lopetteluun. Pääteltäviä lankoja on kohtuullinen määrä.

Sunnuntaina piti olla poutaa ja aloitin terassin maalauksen. Terassi on mielessäni oikea murheenkryyni. Sisäterassin laudat, eli alue, joka jää katon alle, kuuluivat talopakettiin ja ulkoterassin laudat ovat "ei niin myrkyllistä" kestopuuta, joka on ostettu paikallisesta lautatarhasta. Sillä seurauksella, että ne ovat eri värisiä. Vaikka olen viime kesää lukuun ottamatta öljynnyt terassin joka kesä, on se harmaa ja sen näköinen, ettei mitään ole koskaan tehty. Sen vuoksi ostimme tänä vuonna sävytettyä väriä. Sunnuntaina aloitin pensselin heiluttelun ja kun maalamatta oli seitsemän lautaa, alkoi tihuuttaa. Kolmen laudan välit olin jo vetänyt ja homma oli suoritettava loppuun siltä osin. Nyt on kolmen laudan päällä pisaran kuvia, että harmittaa. Seuraavaksi taidan ostaa tynnyrillisen mustaa ja vetää kaikki mustalla, näkee sitten, mitä laudat siitä tykkäävät. Nyt on eilisen päivän porottanut aurinko, joten pääsen viimeistelemään urakkaa pikapuoliin.

Sadepäivien innostamana (?) tuli tehtyä sisähommia, järjesteltyä mm. kaappeja ja parvea, joka on kyllä enimmäkseen miesten valtakuntaa, minulla on siellä vain pieni säilytysnurkkaus. Tänä keväänä en ole myöskään vielä pessyt ikkunoita (häpeän puna nousee poskille). Muuten homma on ihan normaalin simppeliä, mutta suunnitteluvaiheessa ei tullut mietittyä, miten pestään korkealla olevat ikkunat. Tavoitteena oli vaan saada paljon valoa sisään. Aiemmin siippa pidempänä on keikkunut tikkailla ja minä olen antanut ohjeita alhaalta. Loman aluksi ostimme korkeat tikkaat, joten nyt tämä hukkapätkäkin ylettyi vähän paremmin. Kosteus oli tehnyt tehtävänsä ja yhden ikkunan väli jäi pesemättä, kun ikkuna vaan ei suostunut aukeamaan. Tuloskin oli melkein raidatonta, kun lukuisten erilaisten kokeilujen jälkeen luin jostain, että ensin ikkuna pestään fairyvedellä ja huuhteluveteen lorautetaan etikkaa. Tuplatyö, mutta lopputulos on tyydyttävämpi. Vielä joku kaunis kerta heitän ikkunaritilät halkopinoon, kun niitä varten on karmissa nipukka, joka estää lastalla suoraan vetämisen.

Vähän on tullut neulottuakin, eri kokoisia vierastossuja. Pikkuprinsessan neuletakki on edelleen hihoja vaille, kun niitä pitäisi aloittaa neulomaan kainalosta alaspäin ja ensin olisi luettava ohjetta ja vähän mittailtavakin. Osasyynä neuletakin teon ohittamiseen on ollut Leena Lehtolaisen Tappava Säde, jota olen kuunnellut. Enempää sisältöä paljastamatta melkein jo lopetin lukemisen kesken, kun tuntui, että hän on käynyt meillä kärpäsenä katossa. Kirja kertoo sosiaalityöntekijästä, joka on päättänyt lakata olemasta kiltti, hän neuloo myös oranssia neuletta. Toivottavasti en kuitenkaan saa rintasyöpää, kuten tarinan päähenkilö. Tossuja on ollut helppo neuloa matkoilla ja netissä surffaillessa. Pareja on syntynyt jo kahdeksan, useimmista puuttuu vielä reunan viimeistely. Jostain pitäisi löytää vielä takorautainen koukkuteline, johon saisi ripustettua vierastossut .

Ps. tossujen parit on näkyvän tossukan sisällä, että pysyy paremmin terassin kaiteella;)

Lontoon matkan jälkeen oli tarkoitus asettua mökille tekemään se pitkä lista hommia, joita aina on loman varalle, eikä koskaan saada kaikkia edes tehtyä, mutta eivätpä rasita päätä, kun on listattuna. Valitettavasti suurin osa vaatii kaunista ilmaa, kuten maalaukset, polttopuiden pilkkominen jne. Säätiedot eivät olleet kovin suosiollisia, joten päätimme sijoittaa tähän väliin vanhempien tapaamisen. Ihanainen siippani suostui ajamaan Päntäneen kautta ja jokainen lankoihin hullaantunut tietää, mikä siellä sijaitsee, siis tietenkin Tapion kauppa. Tarpeeni oli musta neuletakkilanka. En yleensä käytä mustaa, mutta pyhäinpäivän kuoroesiintymisessä ei käytetä kuoropukua, vaan mustaa asua. Olen joka vuosi herännyt liian myöhään siihen, että tarvitsen mustan neuletakin. Nyt on ainakin lanka valmiina, joten viimeistään ensi vuonna on villatakki valmis. Yritin suoriutua nopeasti, jos se nyt on mahdollista 500 m2:n myymälässä, jotta olisi toiveita päästä käymään joskus toistekin.

Kun menee vanhaan kotikaupunkiin,Vaasaan, on tänä vuonna uhrattava päivä asuntomessuille. Torstaina olimme heti kymmenen jälkeen messuportin takana ja jaksoimme lähes kuuteen asti kiertää kohteita. Muutama kohde jäi käymättä, kun lantio valitti niin pahasti, ettei rappuja enää kerta kaikkiaan kyennyt nousemaan. Asunnot eivät olleet sopivia liikuntaesteisille eikä ikääntyville ihmisille, sillä lähes jokainen asunto oli vähintään kahdessa kerroksessa, mutta mielenkiintoista nähtävää oli paljon.
Messuilta tarttui mukaan jonkin verran ideoita mahdollisesti kotiin tai mökille toteutettaviksi.

Käsityöt tuli tietenkin noteerattua.

Monenlaisia maisemiakin sai messuilla ihailla.

Ja silmänruokaa oli matkan varrella enemmänkin kuin tiedostoihin tallentui.

Anopillani on mahtava viherpeukalo ja kuvasin hänen lukuisia kukkapenkkejään. Valokuvat olivat jotenkin ylivalottuneita, eivätkä tee oikeutta hänen kukilleen, joten en julkaise niitä täällä. Omasta kukkapenkistäni en kehtaa kuvia julkaista, kun ovat niin sammaloituneet, alan tutkia ,mitkä lajit eläisivät happamassa maassa, ei näytä kannattavan sotia luontoa vastaan.
Tossuja on helppo tehdä automatkalla ja niitä on syntynytkin aika monta paria, viimeistelyä vielä joissain kaivataan. Yhdet pienet noin puolitoitavuotiaan kokoa valmistuivat. Kuvien otossa sai pitää kiirettä, kun töppöset saivat vauhdikasta kyytiä ensi testauksella.

Nyt ollaan taas mökillä ja tänään olen käyttänyt päiväni terassin maalaamisella, työ kuitenkin keskeytyi sateeseen ja sitä on taas luvattu tulevallekin viikolle. Vähän harmittaa, mutta täytyy jatkaa ikkunan pesulla ja saunan lauteiden käsittelyllä ja sateen raossa käydä pihan rikkaruohojen kimppuun ja jos listan töitä ei voi tehdä, niin sitten on aikaa käsitöille.
Eijalle kiitos tunnustustuksesta, palaan asiaan tuonnenpana.

Aloitimme loman sisaren muutolla lauantaina ja sunnuntaiaamuna melkein ennen kukonlaulua lähdimme Helsinki-Vantaalle suuntana Lontoo. Olin valmistautunut etukäteen matkaan etsimällä netistä paikallisia lanka-, kirja-, helmi- ja tilkkukauppoja. Se kannattikin, kun kylä on nin iso.
Matkaan oli tarkoitus käyttää Finnairin pisteitä, mutta kun saimme lopulta matkasuunnitelmat tehtyä valmiiksi, niin perhelomakohteita Lontooseen ei ollutkaan enää tarjolla. Niinpä surffasimme yhden illan netissä ja löysimme mielestämme sopivan hotellin, joka oli lähellä Paddingtonin metroasemaa. Heathrowin lentokentältä pääsimme pikajunalla 15 minuutissa Paddingtoniin,hitaammin olisi päässyt huomattavasti huokeammalla.
Hotellin sisääntulo oli lupaava, mutta englantilaiseen tyyliin kokolattiamatot peittivät lattiat käytävillä ja huoneessa. Tuntui heti, että huoneessa on hometta ja muutaman minuutin oleskelun jälkeen silmiä kirveli. Huoneen hinta-laatusuhde ei vastannut suomalaista standardia. Onneksi ikkunan sai auki ja elämä alkoi vahitellen voittaa. Siistijöitä pyöri aamuisin leegio eri puolilla hotellia aamupalalle mentäessä, joten periaatteessa paikat olivat kunnossa ja siistit.

Säänhaltijat tarjoilivat enimmäkseen tyypillisen englantilaisen kelin "It´s raining cats and dogs", kuten enlannin kirjassani aikanaan kerrottiin. Sunnuntaina ehdimme jo tehdä pienen tutustumisretken Oxford Streetille.
Metro on oiva kulkuväline Lontoossa. Pienenä vinkkkinä voisi kertoa, että kannattaa ostaa päivälippu off-peak eli matkustaa klo 9.30 jälkeen, niin säästää matkakuluissa. Kaupat ja nähtävyydetkin aukeavat enimmäkseen klo 10.00, joten ruuhkaan ei kannata hosua, tuokin tuli kokeiltua kantapään kautta.

Spitting yarn oli listannut sivuilleen Lontoon lankakauppoja. Poimin niistä sopivimmat mm. nettisivujen ja sijainin perusteella.
All the Fun of the Fair on ihastuttava pieni liike Carnaby Streetiltä erkanevalla sisäpihalla. Liikkeessä on myytävänä paljon erilaisia kudottuja maskotteja, nappeja ja muuta tilpehööriä. Neulekirjavalikoima on kohtuullinen, mutta langat tuottivat pettymyksen.  Esillä olevista langoista päätellen ei materiaalia olisi löytynyt kokonaiseen villapaitaan, en kyllä kysynyt, joten varastoa saattoi olla takahuoneessa. Muuten liike on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Mukaani lähti alennuksesta polvekenauhaa, etikettejä ja muutama mallikirjanen.

Liikettä vastapäätä oli Buffy´s Beads, ainut helmikauppa, jossa kävin. Liike oli hienostunut, ostokset kerätään puisiin laatikoihin. Alennuksista ei ollut tietoakaan. Ostin muutaman nauhan helmiä, tsekkiläisiä kristallibiconeja ja muutaman lukon.

Tikki oli ainoan tilkkukauppa, jonka löysin ja se sijaitsee Kew Gardenissa. Matkaa oli metrolla jonkin verran, mutta netistä löytyi hyvät ohjeet perille asti. Liikkeen on omistanut helmikuusta alkaen 15 vuotta sitten ulkomaille muuttanut suomalainen. Liike on pienehkö, mutta mielettömän ihana.Ainoa huono puoli oli, että matkaa oli sen verran, että hankintapäätökset oli tehtävä saman tien. Omistaja kertoi löytäneensä itse tilkkutyöt Kaffe Fassetin kirjan avulla. Tilkkutyöt veivät mukanaan ja harrastus on johtanut omaan yritykseen. Hän myös kertoi miettineensä suomalaista au-pairia ensi keväänä huolehtimaan 5-vuotiaasta tyttärestään ja tarvittaessa avustamaan liikkeessä. Mikä ihana pesti ompelusta ja tilkkuilusta kiinnostuneelle nuorelle. Liikkeen tilkkutyökirjavalikoima on laaja, erilaisia tilkkutyötarvikkeita on myös runsaasti. Kaffe Fassetin ym. kankaita oli niin paljon, että valinta oli vaikeaa. Koska mielessä ei ollut mitään erityistä projektia, otin yhden 7 palan nipun ja vielä yksittäisiä paloja "fat quatereita". Yksi kissa-malli lähti myös matkaan sekä setti mallineita ja yksi tilkkulehti. Onneksi liikkeessä oli avajaisviikko pidennettyine aukioloineen ja 10 %:n alennus ostoksista.

Kirjakauppoja on Charing Cross Roadilla, lähin metroasema on Tottenham Court Road. Kävin Bordersilla, Foylesilla ja Waterstonessa (Oxford Streetillä). Netin mukaan Bordersilla oli craft-nimikkeen alla yli 8000 teosta. Sen vuoksi tutustuminen liikkeeseen tuotti pienoisen pettymyksen. Ostin kuitenkin  Barbara Chaineyn Fast Quilts from fat quarters ja Pat Ashforthin & Steve Plummerin Modular Knitting, sekin tavallaan tilkkutyötä, mutta puikoilla ja langalla tehden.

Foylesilla oli kaikki käsityökirjat toisessa kerroksessa Art-nimikkeen alla. Sielläkään valikoima ei ollut sitä, mitä olin odottanut. Ostin Ann Buddin teoksen The knitters handy book of sweater patterns - Basic Designs in Multiple Sizes & Gauges. Niinkuin nyt alkaisin suunnittelemaan neuleita, mutta kirjasta saattaa olla apua malleja muokatessa.

Liberty on viehättävä kauppa, joka näyttää ikivanhalta, mutta on todellisuudessa rakennettu matkaoppaan mukaan vasta 1910. Libertyn kankaat ovat aivan uskomattoman ihania ja valitettavasti myös kalliita. Maltoin ostaa itselleni yhden puserokankaan alennusmyyntivalikoimasta. Lankaosastolta löytyi eniten Rowanin lankoja ja valikoima oli valtava. Sieltä löytyy myös erilaisia ristipisto- ja kanavatöitä.

John Lewisin tavaratalon neljännen kerroksen lankaosasto on uskomaton. Pääosaa sielläkin esitti Rowanin langat, mutta muitakin merkkejä löytyy. Keskittymiskykyni vei alennuslankalaarit, joista kotimatkalle lähti Luxury Cotton DK :ta (50% puuvillaa, 45 % viskoosia ja 5 % silkkiä) ja summer tweediä (70 % silkkiä ja 30 % puuvillaa). Värit olivat jo aika valiintuneet, parhaita värejä oli jäljellä vain muutamia keriä. Valitsin kuitenkin langat alennusvalikoimasta, koska minulla ei ole aiempaa kokemusta Rowanin langoista. Ostin myös "malliksi" alennuksesta Rowanin lehden 39 (kevät/kesä 2006), jossa oli joitain ihan käyttökelpoisia malleja.

Joka päivälle riitti myös nähtävyyksiä. Vaikka sanotaan, että Amerikassa kaikki on suurta, samaa voi sanoa myös Lontoosta. Kun kuopus oli matkaseurana, piti ohjelmaa miettiä myös hänen näkövinkkelistään. Maanantaina kävimme Science Museumissa, jossa on viidessä kerroksessa kaikkea mahdollista. Kolmannessa kerroksessa oli "kokeiluverstas", jossa sai puhaltaa saippuakuplia ja kokeilla erilaisia teknisiä juttuja ja minä sain lepuuttaa loppuunkäveltyjä jalkojani. Museosta löytyi myös tekstiiliin liittyviä juttuja, joita sitten kuvailin.

Tiistaina tilkkukaupan jälkeen päivän teema oli kuninkaallinen puutarha. Junioria viehätti 40 minuutin kiertoajelu alueen ympäri, eikä minunkaan jalkani siitä panneet pahakseen. Kiertoajelusta huolimatta riitti kävelyä alueen kasvihuoneissa ja muissa kohteissa.

Tower Bridge oli myös paljon suurempi kuin kuvista olisi koskaan voinut kuvitella. Myös Big Ben piti käydä katsomassa paikan päällä. Sateen vuoksi en ottanut näistä kuvia, siipalta olisi kyllä löytynyt. 

Junioria viehättivät pelikaupat, joissa annettu matkabudjetti kului huomaamatta. Osa hänen budjetista oli itse ansaittu risuja raahaamalla mökillä.

Torstaina kävelimme Hyde Parkissa, joka on laaja alue ja sielläkin oli monenlaista nähtävää. Olisin halunnut kuvata kuopuksen Speaker´s Cornerin puhujakorokkeella, mutta ei sieltä sellaista löytynytkään. Siis onko vanha englannin kirjani valehdellut, vai olenko jo fossiili?

Joka päivä tuli käveltyä reilusti yli 10 000 askelta, joista todennäköisesti vain pieni murto-osa aerobisia askeleita, joten jalat olivat tosi kovalla koetuksella. Loppuajasta venyttely ja yön lepokaan eivät palauttaneet iskukuntoa ennalleen.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Pusero jäi kesken, oli liian pitkä, iso, lörpöttävä, ranteisiin otti jatkuvien langankiertojen tekeminen ja sitäpaitsi ohjeesta poikkeavan langantiheyden vuoksi hihojen silmukkamäärän laskeminen oli työlästä. Kun rakennettiin mökki, löytyi hyvä unohduspaikka sängyn alta pahvilaatikosta muutaman muun, vähän tuoreemman unohdettavan kanssa. Katsokaa, vaikka mikä lörppö.

Sitten Helmis ehdotti ufokuuta, heti muistuivat vanhat "aarteet" mieleen ja onhan niitä tuoreempiakin alukkeita marnoitumassa. Kuukausi on vaan melko lyhyt aika. Sain silti valmistettua kaksi, purettua yhden ja tämä viimeinen valmistui eilen. Pääntien huolittelu oli purettava, olkasaumat avattava ja viistottava olkapäät. Hihoja jouduin tekemään useampaan kertaan, kun olivat liian pitkät, oli virhe keskellä hihaa jne.

Kuvan laadussa on vähän toivomisen varaa, kun se otettiin illalla pihassa. Valokuvaaja otti vähän tylsiä kuvia, täytyykö vaihtaa hovikuvaaja? Verkkopinta on aika hauskan näköistä, lankaa jäi onkin verran, josko laukku...? 

Malli: Suuri Käsityölehti 4/1998
Lanka: Tennessee noin 590 g.
Puikot: 4 mm, edestakaisneuleessa 3 mm

Aika raskas pusero, olisi ehkä kannattanut tehdä pitkät hihat. Nyt on kuitenkin langat päätelty, ellei tule käytettyä, menee kierrätykseen. Seuraava puuvillaneule täytyy saada jostain kevyemmästä langasta.

Linja-auto keräili tiistaina ennen kukonlaulua kuusi innokasta tilkkuilijaa kohti idän ihmeitä. Useammalla oli takana huonosti nukuttu yö, mutta se ei haitannut tahtia, kun suunnattiin killan joka kesäiselle virkistysmatkalle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun uskaltauduttiin oikein ulkomaille. Perillä tuli yllätyksenä, että Virossa vietetään juhannuspäivää 24.6., joten suunnitelmamme Karnaluksen valtauksesta ja Kumusta jäivät tiistaipäivältä haaveeksi. Onneksi Virukeskuksessa oli liikkeitä auki, samoin joitain myös Vanhassa kaupungissa. Perille saapuessamme satoi kaatamalla, mutta onneksi sade laantui, eikä sittemmin enää haitannut retkeämme. Liann Löngad löytyi Kaubamajasta haasteellisen etsinnän jälkeen, mutta periksi ei annettu. Valikoimat olivat runsaat, tosin vaikea sanoa, olisiko lankaa löytynyt riittävästi esim. villapaitaan, kun esillä oli rajoitettu määrä tavaraa. Mukaan tarttui sukkalankoja. Melkein vastapäätä oli kirjakauppa, jossa oli jonkin verran käsityökirjoja. Ruuasta ja juomasta nautimme myös illan mittaan riittävästi, ensin mainittua jopa ähkyyn asti.
Keskiviikkoaamuna porukka jakautui shoppailijoihin ja hoitoon menijöihin. Itse lukeuduin ensin mainittuihin. Matkalla Karnaluksiin näimme Pronksi Löngapoodin, mutta se oli vielä kiinni. Karnaluks löytyi hyvien netissä olleiden ohjeiden perusteella helposti. Putiikki oli uskomaton. Ei oikein tiennyt, mitä olisi katsonut ja hypistellyt. Shoppailua haittasi tarvikkeissa hintojen puute. Oli epävarma olo, riittävätkö kroonit. Tilkkuilijalle löytyi tarvikkeita ja joitain tukimateriaaleja, mutta ei paljon muuta. Onneksi ennen matkaa olin tehnyt puikkoinventaarion, että tiesin, mitä hakea. Aikaa kului runsaasti, mutta niin sitä kai ensimmäisellä kertaa meneekin ja tämä oli pääkohteemme. Kävimme myös lähistön Abrakhan-kangaskaupassa, mutta se oli pettymys. Foorum-kauppakeskuksessa oli Kangas ja nööp, mutta sekään ei herättänyt hurraahuutoja, joten kangashankinnat jäivät tekemättä. Vasta palatessamme ostosreissulta huomasin, että olin ollut niin tohkeissani, että kuvaaminen oli jäänyt tykkenään tekemättä.
Tässä saalistani matkalta:

Ompelutarvikkeet: Iso valkoinen on trikooseen soveltuvaa tukikangasta, riittää varmaan loppuelämäksi, langat on käsintikkauslankoja, metalliset härvelit pienille tilkkutöille ripustimia, koneenneuloja, nappeja, muutamat kaavat ja uudet sangat jokin aika sitten virkkaamaani kassiin.

Puikot ja langat: neljät välikoon puikot ja kolmet muuten vaan täydennystä. Kirjavat sukkalangat on Liann Löngadista ja saavat uuden kodin turkkusesta, jos kelpaavat. Karnaluksesta on Fortissima Sockat kaksiin palmikkosukkiin ja Super Tajmahal on ihanaa merino, silkki, kasmir-lankaa, itselleni villatakkiin. Öh, taitaa olla vielä vaiheessa luonnonvalkoinen villatakki Dropsin Silke Alpacasta. Mutta joku viisas on sanonut, ettei villatakkeja ole koskaan liikaa. Seuraavassa voisi sitten olla jo väriäkin;). Kirjava vironvilla on Sadamarketista, ehkä johonkin huiviin, värin takia oli pakko ottaa mukaan.

"Koekirjassa" on selkeät kaaviot, osittain tuttuja malleja, mutta joitain uudennäköisiäkin. Basic knitin avulla toivon vihdoin uskaltavani kutoa jotain englantilaisesta ohjeesta, kirjasta löytyi myös ohje mm. 2n2o päättelyyn neulalla.

Eihän matkalle voi lähteä kahta kättä heiluttaen, ilman käsityötä. Meneillään olevat olivat hankalassa vaiheessa, joten piti keksiä jotain pientä mukavaa. Tässä kuva-arvoitus: mitä tästä tulee?

Vastaus: Kahdeksan neliön palatossut. Monissa naisin yritimme hahmottaa muotoa, mutta ilman nuppineuloja se oli jokseenkin haasteellista. Kasauksen tein osittain siten, että muutaman alkuyhdistämisen jälkeen laitoin värimallin mukaisen nuppineulan kohdalleen, sitten yhdistäminen onnistui jo hyvin. (Ei ole todettu hahmotushäiriöitä, mutta koittakaapa itse).  Lankana on Nalle, puikot 3,5 mm, tossussa on käytetty 20 silmukkaa puikolla.

Kiitos vielä kaikille mukavasta matkaseurasta ja erityiskiitokset matkasihteerikölle, joka näillä sivuilla kuulemma aina joskus piipahtelee. Jäikö korvan taakse myös lausahdus, että seuraavalla kerralla ...

Uskomattomin juhannus naismuistiin. Näin paljon ei ole satanut ja ukkostanut piiiitkään aikaan juhannuksena, toki sadekuuroja on tullut, mutta monta ukkoskuuroa päivässä, huh. Eihän siinä pysty muuta tekemään kuin istumaan, kutomaan, syömään ja jossain sateen raossa saunomaan ja uimaan.
Tein raitapaidan keskimmäiselle useita vuosia sitten. Pääntiestä tuli kuitenkin liian tiukka, joten pusero jäi korjaukseen. Oli vaan lähes ylivoimaisen vaikea alkaa irrottaa hihoja ja purkaa kappaletta, kun siinä oli niin paljon pääteltyjä lankoja. Homma oli lopulta pienempi kuin olin kuvitellut. Takakappaleen pääntie oli ok, joten purkuhommia tarvittiin vain etupuolella. Jostain puseroon oli tullut myös pari pientä reikää. Toisen sain nätisti korjattua, kun purin vähän tarvittua enemmän. Toisen paikkaaminen ei onnistunut niin nätisti.

Lanka on ihanaa, untuvan kevyttä, höyhenen pehmeää ja lämmintä Novitan Bambinoa. Se olisi sopivan ohutta myös kirjoneuleeksi. 

Keskikesän juhla on käsillä, mutta oma olo ei ole parhaimmillaan. Töissä on pitänyt pitää tuuletinta päällä, kun on ollut niin tukahduttavan kuuma sillä seurauksella, että kurkku on aivan tukossa.

Tällä viikolla käsityöt eivät ole juuri edistyneet. Hätsynpikaa tein yhden kaulakorun. Kristallisydän on Afrikan tuliaisia ja on saanut seurakseen 4 mm:n swaroja, hopea rondelleja ja siemenhelmiä.

Ladon läheltä löytyi tällaisia pieniä "karvapalloja". Aika kamalan näköisiä vielä.

Mansikat kukkivat kauniisti. Rastaatkin jo käyvät raakkumassa saalista. Kohta täytyy kaivaa verkko esiin, koska en halua jakaa herkkuja lintusten kanssa. Aiempina kesinä orava on käynyt nappamassa mansikan ja mennyt aidalle herkuttelemaan saaliillaan. Sitä on ollut mukava katsella.

Illalla on kokko, mutta vasta klo 22, saa nähdä pysyykö silmät auki siihen asti. Näiden juhannusruusujen myötä toivottelen hyvää juhannusta kaikille.

Kesäkuun alku on hujahtanut käsistä. On ollut monenlaista ohjelmaa niin, ettei ole ehtinyt tarttua käsitöihin eikä päässyt edes muutamaan viikonloppuun mökille. Kaikki on ollut kuitenkin onneksi mukavaa tekemistä; serkunpojan ylioppilasjuhlat, kuoron viikonloppuharjoitusleiri, kaksi puistokonserttia (kuoro esiintynyt), kuoron webbisivujen suunnittelua, taloyhtiön pihatalkoiden organisoimista, työhuoneessakin on pitänyt tehdä raivaus, että mahtuu tekemään uusia juttuja. Muutama asia oli hukassa ja edelleen on yksi muistitikku teillä tietymättömillä, enää en keksi, mistä etsiä. Meillä oli työpaikan kesäjuhla ja ylitin itseni, kalliokiipeilin 15 metrisen kallion alas, mutta vielä enemmän olen tohkeissani, kun uskalsin kiivetä 6 metriä korkeaan tolppaan. Pääsin sen päälle seisomaan ja uskalsin hypätä alas, vaikka trapetsiin en päässytkään roikkumaan. Vieläkin on rinta rottingilla, vaikka tapahtumasta on jo 1,5 viikkoa.

Fufoiluun liittyen kaivoin mökillä sängyn alta laatikon, jossa tiesin marinoituvan neljä neuletta.

Valkoisesta neuleesta puuttuu hihat. Pusero on ihan istuva tai ainakin oli silloin, kun se valmistui, mutta lankani ja ohjeen tiheys eivät täsmänneet ja laskutoimitukset olivat haasteellisia, joten se on jäänyt odottelemaan aikaa parempaa. Raitapaita on tehty keskimmäiselle ihanasta Novitan Bambinosta. Pääntiestä tuli liian tiukka ja kuten tiedätte, purkaminen on tylsääää, varsinkin kun pitää irrottaa hihat, langanpäitä on miljoona ja... Muutaman kerran on keskimmäinen puseroaan kysellyt, josko tänä kesänä valmistuisi.
Rakastan paisley-kuvioita ja puikoilla on ollut villatakki, itselleni tietenkin, jo iät ja ajat. Vihreä neule on ollut periaatteessa valmis, mutta...

Fufoista ensimmäisenä tuli tiensä päähän villatakki, joka sai tylyn tuomion.

Lankana vadelmanpunainen on kaunis ja se muotoutunee uudessa elämässään edelleenkin villatakiksi, jossa on reunassa palmikkokuvio. Kuviolangat päätynevät mökille vierastossuiksi. Malli on jo niillekin löytynyt.

Muinoin aloitettu ja kesäkuussa 2006 "valmistunut" vihreä neule, tuli todettua jo 22.6.2006 epäonnistuneeksi. Ajattelin lyhentäväni jakun lantiopituiseksi. Harmitti kuitenkin, kun homma oli aloitettava reunakaitaleen purkamisella. Harvemmin olen myöskään lyhentänyt neuletta, joten hirvitti, että katkaisen langan väärästä kohtaa tai jotain. Eilen aloitin lyhentämisen ja kun olin saanut silmukat puikoille, tarvi vain tehdä neljä kerrosta resoria päättelyineen.  Tänään nostin etureunan silmukat puikoille, onneksi maa on liian kosteaa yöllisen sateen jäljiltä, joten hyvällä omalla tunnolla saatoin radion siivittämänä tehdä toisen fufon loppuun. Saa nähdä, tuleeko tästäkään käyttökappaletta.

Malli: Novita & Moda 1/2001 # 12-13.
Lanka: Novita Maxi ( 60 % puuvillaa, 40 % akryyliä)
Puikot: 5 ja 5,5 mm.

Liityinpä minäkin:

Oikeastaan tällä hetkellä on menossa yksi pieni jämälankatyö. Olenkohan jotenkin väärässä moodissa. Alku oli aika hikistä, kun piti luoda google-tili ja luoda uusi blogi bloggeriin. Laitoin jonkun tekstinkin sinne, mutta mitenkähän tuo onnistui. Kotona on yksi villatakki vaiheessa, mökiltä löytyy pitkään marinoituneita juttuja. Nyt olisi siis tarkoitus saada tämä villatakki valmiiksi.

Tänään tuli HelmiQ:sta tilaukseni. Piti heti tehdä kello, kaulakoru ja korvikset. Kello ei tullut ihan halvaksi kaikkine hopeatilpehööreineen, mutta mielestäni siitä tuli ihan hauska. Samoista 8 mm:n kissansilmähelmistä tein myös kaulakorun ja korvikset. Niissä on lisäksi Superior-kristalleja ja Delica-helmiä.

Nyt pitänee mennä tuonne kuorsaavan kaverin viereen, että jaksaa lähteä huomenna töihin.

Eilisen pikaiset helmeilyt ja sijaistoiminto ikkunanpesulle innoittivat tekemään vähän lisää helmijuttuja. Viime keväänä valmistuneen neuleen pääntie lörpsöttää ja sen vuoksi sen käyttö on jäänyt vähäiselle. Tilasin jo kauan sitten hakaneulan aihion ja vihdoin sain helmet pujoteltua paikoilleen ja tehtyä vähän uusia killuttimia.

Kuva on otettu peilin kautta ja kädet on nostettu ylös, joten pusero ei laskeudu parhaalla mahdollisella tavalla. Aika näyttää, lisääntyykö puseron käyttö uusien kiinnittimien myötä.

Tein myös varastossa olleet kukaksi kaiverretut lasihelmet. Ovat vähän isot halkaisijaltaan meikäläiselle, mutta eivätpä pyöri enää tekemättömien helmien laatikossa. Olen käyttänyt myös kohtuullisesti aikaa helmikaupassa surffailuun. Sain yhden työkaverin innostumaan helmistä ja samalla piti tilata itsellekin täydennystä. Luvassa siis jossain vaiheessa uusia helmihörhöilyjä.

Parissa päivässä valmistui laukku kaveriksi kesäpuserolleni. Virkkasin laukun "pyörönä" niin isoksi kuin vajaasta kahdesta kerästä tuli. Lankaa jäi 3 cm:n pätkä. Vähän toisenlaisia kahvoja olin suunnitellut ja voi olla, että menevät vielä vaihtoon, jos löydän haluamani. Kiinnitys ei ole kovin fiksu, joten se menee joka tapauksessa uusintaan, kunhan tänään ensin testaan laukun toimivuuden.
Aamulla vielä tein helmet ja korvakorut Afrikan tuliaishelmistä odotellessani hakijaa ylioppilasjuhliin. Ei siis mikään jäänyt viimetinkaan;)

Kolmentoista päivän rupeaman tuloksena kesäpuseroni on valmis. Väri on minulle hyvin epätyypillinen oranssi, mutta luulen, että tulee kuitenkin käytettyä.

Euroviisujen katselun lomassa tein pääntiekavennuksia. Seuraavana päivänä purin kerrostolkulla, kun keksin muka paremman tavan toteutukseen. En päätellyt pääntien silmukoita, vaan nostin silmukat puikolle ja tein edestakaisneuleena loppuun. Kääntökohdassa nostin ensimmäisen silmukan puikolle neulomatta.

Pääntien nurja - oikea kerrokset tein myös kahteen kertaan 1/2 numeroa pinenmmillä puikoilla, eikä lopputulos vieläkään ihan tyydytä silmää. Jatkoin vielä raglankavennuksia oikeilla kerroksilla ja pääntie asettuu kaulalle ihan mukavasti.

Onneksi valokuvaaja linssi sattui olemaan kerrankin kotona ja innostui jopa kuvaamaan monelta kantilta, joten tässäpä nyt sitten oikein kuvapläjäys.

Malli: Moda 2/2008 #50 Juhlava pitsipusero.
Lanka:Garnstudion Muskat (ei ihan kiva kutoa, koska lanka jakautuu helposti).
Puikot 3,5 mm paitsi pääntiessä 3 mm.
Muutin mallia niin, että pitsineule ei jatkunut helman jälkeen, niin ei tarvi miettiä, mitä puseron alle laittaa.

ps. Harjoittelin "kasvomaalausta" siipan ohjastuksessa ja vähän kuultaa läpi, mutta haitanneeko tuo mittään ;)