Huomenna ennen kukonlaulua täytyy (lue:saa) suunnistaa kohti kuntoutusta. Viikon varalle täytyy varautua monenlaiseen toimintaan sisä- ja ulkoliikunnassa. Vähän kylmempääkin on taas luvattu, joten pikkuisen on laittanut miettimään varusteita. Jo pari talvea olen suunnitellut uuden ulkoilutakin hankintaa. Sovitellutkin olen, mutta en ymmärrä, miksi minut on varustettu niin lyhyillä käsillä, että naisten takeissakin on helposti 10-15 cm ylimääräistä mittaa hihoissa. Tarroja inhoan yli kaiken, koska ne tarttuvat joka paikkaan. Uusi takki ei saisi olla punainen, eikä liian vaalea likaantuvuuden vuoksi, lisäksi sen pitäisi olla hengittävä, tuulen ja vedenpitävä, eikä se tietenkään saisi maksaa mansikoita. Vihdoin viikolla löysin ainakin jokseenkin speksit täyttävän takin. Lauantaina löytyi myös sopivan väristä Floricaa Anttilasta. Pipo ei ole minun juttuni, kun on silmälasit ja Florica ainakin ennen muinoin kutittu, vaikea yhtälö. Puikossa-blogista löysin linkin Typyn Cousteau-pipoon, jonka taidan yrittää tehdä.

393805138_ea6a0c0a73_m.jpg

Vanhasta uimapuvustani ovat kaarituet pyrkineet ulos jo pitkään ja olen monesti yrittänyt kursia niitä kiinni, mutta aina ne jonkun uuden kolon löytävät. Kävin muutamassa tavaratalossa katsomassa uikkareita ja olin aivan järkyttynyt. Tietenkään ei ole vielä varsinainen sesonki, mutta paksuilla toppauksilla varustetut esitykset olivat kaaaarmeita. Toinen ääripää oli ns. kilpauimapuvut, joissa on painija-tyyppinen selkämys ja iso aukko. No niistähän pursuili inhottavasti yli jotain ja vaikkei sitä itseään takaa uidessa katselekaan, niin kuitenkin... Stockmanin urheiluosastolta löysin aarteen. Tiesin heti, että nuo ovat minun, jos mahtuvat päälle. Oiken unelmat, vähän vaaleanpunaista reunusta, kiva leikkaus, kunnollinen selkäosa ja takaosa ei mene pyllynrakoon. Niissä oli jopa kaarituet, mutta ei toppauksia. IHANAT!!! Kuva on huono, mutta laitan kuitenkin. Nyt täytyy taas virittää uiminen säännölliseksi harrastukseksi.

393805140_6264494c83_m.jpg

Perjantaina kuulin, että loppuvuodesta lahjaksi tekemäni sukat Austermanin Stepistä ovat ihanat. Minulle jäi niistä tähteiksi jämälankaa, joista päätin tehdä jo silloin itselleni sukat, kärjestä ylöspäin niin pitkillä varsilla, kuin lanka riittää. En ole aiemmin tehnyt siten sukkaan, mutta jatkossa taidan tehdä aina sukat näin. Ohje oli Ullasta perussukan ja Lyyran sekoitus. Kantapää on perinteinen, seuraavaksi täytyy etsiä tiimalasikantapään ohje jostain. seuraaviin sukkiin on jo Regian raitalankaa ostettuna. Tein resorin 2,5 mm:n puikoilla, joka näyttää kireältä, mutta jalkaan sovitettuna tuntui ok:lta. Vaikka eka sukka ei ole vielä ihan valmis, tein kärjen toiseen, jotta voin matkalla kartanluvun ohella kutoa teräosaa.

393805137_4b04bff6cb.jpg

Rebekan innostamana olen elämäni ensimmäisellä helmityökurssilla. Eilen sain aikaiseksi ainoastaan yhden kudotun helmirannekkeen. Kaulanauha alkoi muototua, mutta valinnan vaikeus iski, kun ei ole rutiinia tähän hommaan. Kurssilla tutustuin myös Ullaan, joka väittää olevansa aloittelija, mutta tekee aivan ihania töitä. Vielä on silmät hämmästyksestä ymmyrkäisenä tässä uudessa ulottuvuudessa. Toki minulla on pieni varasto siemenhelmiä käsitöiden koristeluun hankittuna, mutta sehän on vasta nurkka helmien ihmeellisessä maailmassa.

393805133_ca5ee862d6.jpg

Nyt tämän blogi hiljenee ainakin viikoksi. Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne.