Lämmin kiitos mieltä lämmittäneistä viime postauksen kommenteista.

Joulu toi meille mukanaan Ipod-soittimia. Niille täytyi saada suojaksi pussukoita. Käytin pussukan teossa hiljattain oppimaani, puikkopussissakin käyttämääni taskunteko-ohjetta. Ensimmäisen prototyypin tein omalle soittimelleni. Halusin takapuolelle vetoketjullisen taskun, johon johdon voi sujauttaa käytön välillä. Yleensä johdot ovat solmussa ja mykkyrällä niin soittimissa kuin puhelimessakin hetken kuluttua siitä, kun ne on kauniisti käärinyt. Varasin mielestäni riittävästi väljyysvaraa, mutta johto vie yllättävän paljon tilaa. Siispä ensimmäinen yritelmäni on liian pieni. Harmittaa koska siitä tuli muuten ihan söpö. Matkan varrella tuli kaikenlaisia hölmöjä ajatusvirheitä ja ratkoja oli ahkerassa käytössä.

Kuopukselle on postissa violetti Ipod. Myöhästyimme perjantaina 3 minuuttia, kun posti sulki tavanomaista aiemmin muuton vuoksi, kaksi postitoimipaikkaa yhdistetään ja postimme siirtyy kauemmaksi. Kuopusta harmitti, kun hän oli odottanut koko viikon soitintaan ja niin harmitti meitä aikuisiakin.
Kuopus halusi soittimelleen harmaan pussukan ompulla. Joten hänpä piirsi sopivan kokoisen omenan, jonka aplikoin kiinni kankaaseen liimaharsoa apuna käyttäen. Kuopuksen pussukkaa tehdessäni otin liikaa väljyysvaraa ja kaventaminen olikin sitten haasteellista, vähän on epäsymmetriaa havaittavissa, mutta uusi pussi syntyy tarvittaessa nopeasti, kun speksit on valmiina.

Siippa halusi tietenkin vihreälle soittimelleen vihreän pussin ja valitsi varastoistani neljä eri vihreän sävyä. Paloista leikoin 2" x 2" paloja ja tein pinoa ja leikkaa -neliöitä (valmis koko 1" x 1") Aiemmin en ole tuota tekniikkaa käyttänyt, oli aikamoista pipertämistä noin pienillä palasilla. Paloja pussiin tarvittiin yhteensä 15. En uskaltanut tikata työtä, että saan vielä pussukan käännettyäkin.

10 cm:n vetoketjuja on äärimmäisen vaikea löytää, etsin useammasta paikasta Tampereella. Farkkuketjun tyyppisiä paksuja ketjuja oli, mutta ei juurikaan hameketjuja ja väritkin olivat aika vähissä. Oma soittimeni on syklaamin punainen. Jäljellä oli enää sinisiä vetoketjuja. Kangasvarastoistani löytyi kesällä ostamani pala Fassetin tilkkukangasta, jossa oli sopivat värit. Kangas oli itsessään niin kaunista, etten ryhtynyt pienimään sitä, koska pienessä työssä kuosi olisi mielestäni kärsinyt. Laitoin pussukoihin lenkin, jotta sen voi ripustaa kaulaan ja halutessaan myös laittaa napin takapuolelle pussin sulkemiseksi.

Kaikissa pussukoissa on vanu etupuolella, mutta takapuolella on kolminkertainen kangas, joten en enää vanua laittanut. Kuvausalustana on edesmenneen isoäitini noin 80-vuotiaana kutoma pyyheliina. Minulla on niitä rakkaina muistoina kaksi kappaletta. Viikonloppu on mennyt mukavasti pussukoita väsätessä. Onneksi eilen tuli ulkoiltua ja harrastettua hyötyliikuntaa lumitöitä tehden. Tuli mukava hiki ja hengästyminen. Tänään ilma ei sitten houkuttelekaan ulkoilemaan, kun on harmaata ja tuulista.

Ja sitten vielä kysymys, oletteko saaneet vuodatuksen esikatselun toimimaan ja jos niin miten?