Viime aikoina tuntuu vauhti taas kiihtynee, joten täytyy hengittää syvään ja hidastaa tahtia.

Edellisen postauksen kaupunki oli siis Pietarsaari ja TilkkuSatu sen samantien tunnisti. Siippa lähti lauantaina viikon työmatkalle paikkaan, jonne minäkin olisin mielelläni lähtenyt kuorokaveria tapamaan. Miksi ei koskaan ole tarpeeksi rahaa? No, lähdinpä sitten kuopuksen kanssa Vaasaan vanhempiani tapaamaan.  Samalla tapasin pikaisesti Satun. Mukava nähdä blogituttuja livenä. Toivottavasti moni tulee keväällä Lappeenrantaan FinnQuiltin kokousviikonloppuun.

Ostin Tampereen Kädentaidot-messuilta nauhapirran. Mukana seurasi ohje, joka oli selkeä, mutta en tiedä, olenko ainoa, joka tarvitsee ohjausta kädestä pitäen. Onneksi ihana äitini on käynyt joskus kutomakoulun ja hallitsee kaikki kankaan rakentamisen salat. Tässä tallennan itselleni muistiin saamani opin ja toivottavasti se auttaa jotakuta muutakin. Heti aluksi olisin laittanut lankoja tuplamäärän eli vaikka luodessa tehdään lenkki toiseen päähän, silti yksi sivu on yksi lanka. Lankana käytin varastoistani löytyneitä puuvillalangan loppuja.

306776579_1e921a863d_m.jpg 306776584_7f35fb44cb_m.jpg

Kun luonti oli valmis, pujotettiin "risteyksen" molemmille puolille lanka, joka helpottaa pirtaan pujottamisvaiheessa, ettei langat sotkeennu. Toisesta päästä "virkattiin ketjusilmukoita" käsin, jotta langat eivät menisi aivan sekaisin pirtaan pujottamisvaiheessa.

306776589_cecd9a2a13_m.jpg 306776593_927f6cd251_m.jpg

Loimien pujotusta helpottaa, jos laittaa kaksi tukevaa kirjaa molemmin puolin pirtaa pitämään sitä pystyssä. Kaksi paria käsiä on myös huomattavasti helpompi kuin yksi. Joka toinen loimi laitetaan vakoon ja joka toinen reikään, pujotusta helpottaa pienikoukullinen virkkuukoukku. Kutomista helpottaa, jos loimet saa pujotettua niin, että keskimmainen lanka tulee pirran keskikohtaan. Kun kaikki loimilangat on pujotettu, tehdään pirran etupuolelle hevosenhäntäsolmu ja loimilangat pirran takana vedetään suoraksi, jotta kutominen on mahdollisimman helppoa.

306776599_426f206ade_m.jpg  306776601_7044cad7f8_m.jpg

Kutominen aloitetaan siten, että loimen loppupää laitetaan kiinni johonkin. Minulla oli loimi kiinnitetty lenkistä nauhalla nojatuoliin, oven kahva voi olla myös hyvä vaihtoehto. Solmu kiinnitetään hakaneulalla omaan vyötäröön kiinnitettyyn nauhaan. Loimi pidetään mahdollisimman tiukalla ja sukkulaa käytetään myös kuteen kiristämiseen. Suuri kiusaus oli paukuttaa pirralla, kuten kangaspuissa kudottaessa. Pirran pudotessa vapaasti alas, viriö aukeaa automaattisesti ja se on nostettava ylös, jotta saa "toisen suunnan avattua". Langan paksuudesta ja kuteen kiristämisestä riippuu, miten kapeaa / leveää nauhaa saa aikaan. Villalangalla vastaava määrä loimia tuottaa kapeamman nauhan. Minulla beige lanka oli hieman ohuempaa ja sen vuoksi sinisen raidat on jonkin verran leveämpiä. Alla olevassa oikeanpuoleisessa kuvassa oikea reuna on aloitusreuna ja on aika kamalan näköistä. Pirrassa kiinni olevassa päässä alkaa rytmi ja kiristys vähitellen löytyä. Tekeminen oli ihan hauskaa, mutta hartiat on ihan jumissa, niin jännittävää tämä uuden jutun opettelu oli.

306780116_35f68d8e9e_m.jpg  306780120_c43249eb24_m.jpg

Lauantaina poikkesimme kuopuksen kanssa myös siipan vanhempien luona. Haimme apen isoäidin rukin, joka taitaa olla 1800-luvun alkupuolelta. Upeasti sorvattu kaunotar. Kuopus tahtoi ehdottomasti tulla kuvatuksi ja blogiin liitetyksi sen kanssa. Kuopuksella on päällään minulle aikanaan teetetty Jussi-paita, jonka mummi (äiti) kävi kaivamassa vintin komerosta. Paita on ehdasta pässinpökkimästä tehty ja aika karhea.

Rukista puuttui nauha. Sen voi kuulemma laittaa nahkanauhasta tai hauenkoukkusiimasta. Jälkimmäistä löytyi äitin varastoista, mutta se ei ole tavallista siimaa, vaan pellavasta kehrättyä 3-säikeistä lankaa ja säikeissäkin oli useampia säikeitä. Yhdistämistä ei saa tehdä tavallisella solmulla, vaan säikeet pitää avata ja leikata eri kohdista, kiertää yhteen ja lopuksi liimata, ettei se ala purkautua. Tämä vaihe jää odottamaan äitin vierailua. Voin tässä paljastaa, ettei siihen ole pitkä aika, sillä sisareni, joka asuu naapurikaupungissa on tekemässä minusta elämäni toisen kerran oikeaa tätiä. Oikea täti tarkoittaa sitä, että puolison sisarusten lapset eivät ehkä koskaan ole niin läheisiä kuin omien sisarusten lapset, etenkään oman sisaren. Tästä keskusteltiin joskus radiossa, aiemmin en ollut edes ajatellut asiaa, mutta kun siitä tuli puhetta, niin näin se taitaa olla.

306780121_a91dcc5942.jpg