On niin kauan siitä, kun olen viimeksi ommellut jotain, että kynnys alkoi jo nousta pelottavan korkeaksi. Torstaina oli kuitenkin tartuttava härkää sarvista. Tällaista sain aikaan:

Pussukan ruusu on aiemmin konekirjonnalla (valmis kuvio) tehty tähän tarkoitukseen. Pussukan nerokas ohje on Finnquiltin puheehjohtaja Leena Haapio-Lehden ohje, joka on julkaistu Tilkkulehdessä ehkä vuosi sitten. Tarvitaan yksi ommel suorakaiteen ympäri, kaksi kääntöä ja voilá pussi on valmis. Ainakin teoriassa. Laitoin vanun väliin etu- ja takapuolelle. Ja takapuolen vanun tikkasin tietenkin ensin väärään väliin. Isoäiti sanoi joskus, että ommellessa tyhmistyy ja näin koin itsekin tällä kertaa, kun sain aikaan kaikki "viisi virhettä". Tarvittavan sopivan väljyyden arviointi on usein hankalaa ja siltä osin olin viisastunut niin, että pussista tuli sopiva. 

Pussukan sai veljentyttö, joka on lähdössä vuodeksi maailmalle vaihto-oppilaaksi. Ja pussukkaan sujautettiin kovalevy, johon siippa tallensi 6000 kuvaa saajasta ja suvusta, jos koti-ikävä yllättää, niin voi ainakin katsoa kuvia.