Mutta tällä kertaa ei minulta. Viikonloppuna siippa innostui kaatamaan puita. Urakka oli alkanut jo perjantaina työssä ollessani. Pääsin juuri kukkapenkin viereen työkaluineni, kun kuopus kipaisi luokseni ja sanoi papan tarvitsevan apua. Siellä oli sitten iso kuusi lähtenyt kaatumaan väärään suuntaan. Vähän tuli hiki pintaan, kun en ole koskaan asentanut vinssiä ja siippa ei uskaltanut jättää puuta minun voimieni varaan. Kaadettiin vielä kaksi puuta, mutta vahingosta viisastuneena apuna käytettiin vetonarua. Toinen näistäkin rupesi temppuilemaan ja jäi nojaamaan mäntyä. sekin saatiin vihdoin nurin. Kyllä riittää karsimista ja pätkimistä, saati kirveen heiluttelua.

Kukkapenkin kuopsutus jäi alkutekijöihin. Sammalen työstämiseen tarvittaisiin varmaan viikko, että tulisi siedettävää jälkeä. Onneksi viikonloppuna oli lämmintä, pääsi uimaan moneen kertaan saunalla ja ilman. Ihan oli kesäfiilis. Tontilta löytyi ensimmäisen kerran myös korvasieniä sen verran, että tuli ainekset yhteen kastikkeeseen. Lämpö kasvatti ihanat valkovuokkonikin esiin ja kukat aukenivat melkein silmissä. Käsityöt jäivätkin sitten vähän vähemmälle.