Blogistaniassa on viime päivinä esitelty mm. kauniita kevättakkeja. Omat vaateompelut ovat vähissä. Olen haaveillut keväthamosesta. Onneksi sellaiset löytyi eilen Citymarketista ruokaostosten lomassa. Haluan yleensä hameen, jossa on kunnon vyötärökaitale, että voin köyttää vaatteen kunnolla vyöllä päälleni. Beigessä oli kuitenkin niin kiva leikkaus, että luovuin tällä kertaa periaatteestani. Harmaan helmafrillaan ihastuin myös. Se ei ollut kallis, mutta ei kovin laadukaskaan, selkäpuolen vyötärökaitaletta täytyy säätää, ettei pussita kohtuuttomasti, oikein sopiva työhame.

 

Valmista ei ole näyttää, mutta tämän Minttumaarin kanssa olen istunut yhteensä jo lähes puoli vuorokautta ja II-kaavion 8 kerrosta on tehtävä vielä ainakin puoli tusinaa kertaa. En ole aiemmin laskenut työhön kuluvaa aikaa, mutta mistä pälkähtikin mieleeni kirjata ajankulu. Väri on mielestäni ihana, syvän punertava terrakota. Huivi menee lahjaksi, kunhan valmistuu.

Kaukomailta palannut siippa toi tuliaisiksi muutaman lehden. Erityisesti iloitsen tuosta austraalialaisesta tilkkulehdestä, kun en ole niitä täältä kotomaasta löytänyt.

Jäät ovat jo melko mustia, mutta vielä tänä viikonloppuna ei pääse "uimaan". Perheen miehillä on tapana keväällä pitää "aisbreikingday", jolloin rikotaan jäätä ja vääjäämättä kastellaan kengät ja ukot aika perusteellisesti. Jälkeenpäin lämmin sauna on tarpeen, ettei tauti iske. Jäistä muodostuu aika kauniita kuvioita.

Pieni alue rannassa oli jo jäätön ja vesi lorisi iloisesti. Lorinaa en saanut kuvaan vangittua, mutta auringon säteet sain kuitenkin napattua mukaan.

Kun rakentaa metsään mökin, on istutukset haasteellisia. Metsä yrittää vallata takaisin omansa ja sammaloittaa istutukset kaikesta kalkitsemisesta ja tuhkaamisesta huolimatta. Pitäisi olla koko ajan pylly pystyssä, mutta moni muu juttu vie ajan, ehkä sitten eläkkeellä kukkapenkkikin kukoistaa.

Krookukset ja helmililjat yrittävät kuitenkin sinnikkäästi nostaa päätään. Ei ole puput ja myyrät vielä tuhonneet kaikkia sipuleita.

Joitain viikkoja sitten kaatamamme koivun kanto on muuttunut ihan punaiseksi ja lähemmässä tarkastelussa mahla oli täyttännyt kannon leikkauspinnan kokonaan. Pidän koivuista, mutta tuo yksilö oli pakko kaataa, kun se oli vahingoittunut rakennusvaiheessa ja lisäksi tikka oli kolonnut sitä kovaa vauhtia.

Tänään aioin leikata lisää ympyröitä japanilaisiin taitteluihin. Taittelutyön tekeminen ei vähäisen kokemukseni perusteella ole kovin vaikeaa, ja kun tekniikka on hanskassa,  sarjatyönä tekeminenkin jouduttaa puuhaa. Tärkeintä on tarkkuus, jos ompelee huolimattomasti, se kostautuu heti lopputuloksessa. Lisäksi töytyy tehdä torttu huomiseen koulun kahvikonserttiin. Taas pitää lähteä aikaisin pois mökiltä huomenna:(
Sain Mailalta tunnustuksen, kiitos kovasti.

Olen sen jo jakanut aiemmin eteenpäin, joten tällä kertaa osoitan sen kaikille teille, jotka blogissani vierailette, ottakaa vapaasti ja jakakaa eteenpäin. Mukavaa viikonlopunjatkoa kaikille.