Lauantaina aloin innolla ommella yhteen kahdeksan blokin valmiiksi leikattuja kappaleita. Sain aseteltua valmiit blokit haluamaani järjestykseen ja halusin jatkaa työn loppuun. Minulla ei ollut valmiiksi mietittynä kangasta välikaitaleisiin, joten alkoi armoton laatikoiden kaivelu. Laskin, että yllättävän paljon kangasta tarvitaan myös kaitaleisiin. Varastosta löytyi Finskun puuvillaa, joka on ostettu esiliinaa varten, mutta menköön. Vähän hirvitti keltainen väri, mutta sopivampaakaan ei ollut käytettävissä. Sain ommeltua päällisen valmiiksi. Muistissa oli hatarasti parin  viikon takaiset suunnitelmat. Taustakankaaksi olin ostanut fleeceä, koska tuotoksesta oli tulossa torkkupeitto. Fleece olikin vähän liian kapea, joten reunoja kohden piti vähän venyttää. Suorat tikkaukset sain tehtyä jotenkuten. Fleece oli myös vähän nihkeää, luisto ei ollut paras mahdollinen.

Suunnittelin pieniä kuvioita tikattavaksi sinne tänne. Vapaatikkausta en ole kovin paljoa harrastanut. Onneksi tein koekappaleen...

Nyt on mietinnällä, teenkö pikkutikkaukset käsin (en millään viitsisi), vai otanko harjoituksen kannalta ja vapaatikkaan kuviot kuitenkin, omaan käyttöön torkkupeitto on tulossa kumminkin . Eniten hirvittää, miten saan survottua työn koneeseen ja luistamaan, kun alapuoli tihkaisee. Surffailin muutaman tilkkukaupan sivuilla ja päätin ostaa kiinnittimiä, joilla kääritty työ pysyy paremmin "kuosissaan", jos se edes vähän auttaisi.

Mietintä- ja surffailutyönä tein Lankakomeron Ambitus-kaulurin. Lanka oli ihanan pehmeää ja mukavaa kutoa. Merkistä ei ole aavistustakaan, mutta laadukkaalta vaikutti. Sitten taas itselle muistiin, että ohje kannattaisi lukea alusta loppuun asti ennenkuin aloittaa työn. Kaulaosan jälkeen käänsin työn ja jatkoin nurjalta puolelta, jotta oikean puolen aloitusreuna olisi päällä. No, ohjeen lopussa kehoitettiin valmis työ kääntämään ympäri. Järkeilyni oli siis turhaa. Ohjeesta jäi kutomatta noin kuusi kerrosta, kun lanka loppui kesken, mutta riittävän kokoinen tuli mielestäni näinkin. Saa nähdä, kelpaako, vai meneekö kuopukselle tai kierrätykseen. Puikolla on jo uusi itselle samalla mallilla.

Kävimme eilen ihanasta auringonpaisteesta huolimatta retkellä Kyläkaupassa. Suurin tarve oli saada lisää tilkkutyökangasta. Laajennusosa oli käyttöönottovaiheessa ja pienoista kaaosta ilmassa. Pitkälllisen kaivamisen jälkeen löysin neljä ostoskoriin kelpaavaa kangasta. Alimmainen vaaleanvihreä oli suunniteltu työn pohjakankaaksi. Mökillä asettelin osan muista työhön tulevista kankaista pohjakankaalle ja siippa vahvisti oman silmäni epäilyn, värit eivät sovi yhteen. MURRRR. Ei muuta kuin kaivamaan vaihtoehtoista kangasta. Tuli taas toteennäytettyä, että kankaita ei voi olla koskaan liikaa. Yksi kangas noin 20:stä täytti molempien värisilmävaatimuksen.

Sitten piti käydä mallin kimppuun. Ohje on saksalaisesta Patchwork Magazin 3/2007 -lehdestä. Malli oli kuitenkin senteillä ja olen opetellut tilkkutyöt amerikkalaisista lehdistä ja käyttänyt alunalkaen tuumamittoja, joten pientä kääntöä oli tiedossa. Haluan työstäni Kaleidoskoopin kokoisen, joten työtä oli myös kavennettava 20 cm suuntaansa. Vähän aikaa kesti saada selville suikaleiden koko ilman saumavaroja ja sen jälkeen laskukone oli koetuksella. Ensin laskin perusmallista prosentuaaliset osuudet, jotta saisin suikaleiden suhteet selville. Sitten ne piti vielä muuttaa sopivaksi 8 tuuman blokkiin. Laskutoimitus onnistui, mutta leikkausvaiheessa menee taas aivot solmuun, kun esim. 1 3/8 tuuman suikaleeseen lisätään 1/2 tuuman saumanvara. No, kohta taidan kuitenkin ottaa härkää sarvista kiinni ja ryhtyä yrittämään. Uloskaan ei ole paljon asiaa, kun maanantaina lumikenkäilyssä tullut rakko meni eilisellä pienellä happikävelyllä rikki. Taitaa tulla tänään välipäivä liikunnassa.