Kohta kaksi viikkoa lomasta on takana. Rauhoittuminen mökille on jäänyt vähälle. Tuntuu, että olen menossa koko ajan johonkin suuntaan. Tervanhajua ja rauhoittumista omille sijoilleen kaipaan vahvasti. Sielu on vereslihalla menetyksestä. kaipauksesta ja muutoksista. Sanoiksi asioita on vaikea pukea ja sen vuoksi olen tyytynyt lukemaan teidän ihanien kanssablokkaajien kesäkokemuksia ja sulattelemaan omiani.
Kuitenkin tähän pysähtyessäni huomaan, että tänäkin kesänä on tehty paljon jokakesäistä tuttua. On rakennettu... tänä vuonna grillikatokseen uutta kattoa...



... kuopus on telttaillut, ja minäkin olin siellä hänen seuranaan ensimmäisen yön ...



... aurinkoisia Kurun markkinoita ei voi jättää väliin. Siellä tapaa monia tuttuja ja kuulee vuoden tapahtumat, kuten trombin aiheuttamat tuhot jne.  Tänä vuonna ostin kestäviä mansikoita ja sain pronssisen Kuru-riipuksen synttärilahjaennakkona ...



... mökkinaapurin kanssa retki Palmroth Centeriin (Marimekkoon) ja Tilkkuvirroille on aivan must. Tuttuja nimiä ja kauniita tilkkutöitä oli runsaasti. Vielä on aikaa jäljellä, mene sinäkin...



... käsitöitäkin tulee vähän tehtyä. Vihdoin sain Sivillasta valmiiksi keskimmäisen kaverille Haruni-huivin. Lankaa kului noin 40 g 3,5 mm:n puikoilla. Tuli mielestäni ihan sopivan kokoinen huivi. (125 x 72) . Itselleni olen tehnyt mustaa neuletakkia, mutta se etenee aika hitaasti kolme kertaa olen jo joutunut purkamaan, valmistuuko koskaan?

Onko kukaan modannut tuota Harunia niin, että reunakuviot olisivat symmetrisiä yläreunassa? Vielä voisin toisenkin tehdä, mutta siltä osin sen haluaisin jotenkin muuttaa.



Vähän poikkeuksellisempaa kesäloman viettoa puolestaan edustaa esikoiselle hieman haasteelliseen kohtaan pystytetty kaappi. Se onnistui kuitenkin lopulta hyvin ja vastoinkäymisenä oli ainoastaan yksi väärinpäin mennyt takalevy - joka sekin irrotettiin ja kiinnitettiin uudelleen.
Lapsuuden kesänviettopaikka on laitettu myyntiin ja sen myötä paikkoja on vähän siistitty ja tavaroita käyty läpi. Vaikka en ole siellä viimeisen 20 vuoden aikana käynyt edes kerran kesässä, siihen liittyy yllättävän paljon tunteita ja muistoja, marjan poimintaa ja arkista aherrusta. Pienen palasen otin mukaani muinaisten tarvekalujen muodossa. Suurin osa säilyy sydämessä. Onneksi loma vielä jatkuu.