Kiitos kaikille blogiarpajaisiini osallistuneille. Teissä oli vanhoja tuttuja, mutta uusiakin tuttavuuksia löytyi. mukavaa. Kait olisin voinut käyttää jotain satunnaislukugeneraattoria, mutta päädyin kuitenkin vanhaan konstiin ja pestasin siipan onnettareksi.



Rumpujen pärinää ja jännityksen nostatusta..... ja voittaja on....



Musti - paljon onnea. Laita minulle yhteystietosi osoitteeseen paivi_tilkut @ yahoo . com (välit pois) ja koska et kommentissasi maininnut blogia, laita lempiväri yhteystietojen mukana, niin saan kasattua toivottavasti jonkun sinunnäköisen paketin.

Kiitos myös kaikille huivi- ja vauvanpeittokommenteistanne.



Kulunut viikko on ollut aika tapahtumatäyteinen. Tiistaina olin työturvallisuuskoulutuksessa, jossa neuloin mieslauman keskellä
Celtic Hearts Shawlia. Sain ensimmäisen mallikerran valmiiksi eli ensimmäiset 48 kerrosta, sitten piti laittaa kudin pois, kun  en kehdannut siihen ryhtyä lukemaan ohjetta. Lisää neuleaikaa sain, kun keskiviikkona iltapäivällä lääkäri totesi minun potevan jonkilaista keuhkoputken tulehdusta. Huivi oli tosi nopea neuloa.



Tein huivin kummitytölle joululahjaksi ja se on kooltaan 140 cm x 70 cm. Ohjeen mukaan kerroksia 29-47 piti toistaa kaksi kertaa, mutta tein sen kolmesti, että sain riittävän kokoisen huivin. Viime postauksessa hehkutin teeteen aureaa. Tässä käytin Casbahia ja upeaa lankaa on tämäkin, pehmeää kuin vauvan pylly. Koostumut 81 % merinoa, 9 % prosenttia kashmiria ja loput nailonia. Yksi vyyhti olisi riittänyt ohjeen mukaiseen kokoon, mutta tähän kului hiukan toista vyyhtiä. Käytin 4,5 mm:n pyöröä. Lanka oli uusi tuttavuus, mutta toivottavasti maltan ostaa myöhemminkin.



Perjantaina oli kuorokaverin isän siunaustilaisuus, yllätin itseni ja kykenin laulamaan siellä muitten mukana. Illalla matka jatkui teatteriin, työporukan kanssa vietimme pikkujoulua ja kävimme katsomassa Vuonna 85 remixin, ihan ok toisenkin kerran katsottuna.
Lauantaina olimme tuoreen kummityttöni ristiäisissä, kaunis lapsi ja kaunis nimi. Niin herkkää on pitää pientä ihmistä sylissään hänen ensimmäisessä suuressa juhlassaan. Ja vähän raskastakin, tein tyttöön tuttavuutta jo ennen juhlatilaisuutta ja nyt huomaan, että käsivarsissani on lihaksia:) Vanhemmat tykkäsivät tilkkupeitosta, joten sen ahkerointi ei mennyt hukkaan.
Tänään kuoromme oli avustamassa jumalapalveluksessa. Voi miten upeasti kaikui hoosianna, kun koko kirkko oli täynnä melkein viimeistä sijaa myöten. Tuntuu, että joulun aika ei ala, ellei saa laulaa hoosiannaa ja avata partiolaisten joulukalenteria, jonka luukut alkavat aina ensimmäisestä adventista. Tuntuu, että viikonloppuun on mahtunut lähes koko elämän kirjo, silmä on kostunut surusta ja ilosta, mutta voimia on kerääntynyt tulevan työviikon varalle.
Mukavaa tulevaa viikkoa toivotan sinullekin.