Viikkoon on mahtunut paljon monenlaista. Kuopuksen koulu on loppunut ja todistus oli oikein hyvä. Kuvaamataidosta tuli jopa stipendi. Piirtämislahjoista yksi todiste tässä, Simpsonien tyyliin piirretty kuva äidistä.

Alkuviikosta ryhdyin väsäämään korttia tänään juhlineille. Mielessä oli kirkkaana ajatus, mutta toteutus hapuili. Ompelukonetta en ole käyttänyt vähään aikaan ja ihmettelin miksi, niin kivaa oli taas ommella. Sydämen piirsin piparimuotilla tukikankaalle. Tilkut asettelin kuvion päälle paper piece-tekniikalla ja saumat tikkasin koristeompeleella. Lopuksi vanu ja puuvillakangas taakse ja sydämen ompelu suoralla ompeleella ja takaa ylimääräisen vanun leikkaus ja kiinnitys korttipohjaan. Ensimmäinen kortti ei tyydyttänyt silmää, joten piti tehdä vielä toinen. Siitä tuli sellainen kuin halusin muutoin, mutta liima kuprutti kartongin, vaikka kortti oli painossakin. Ja kyllä voi parin pienen kortin tekemisessä saada aika tehokkaan kaaoksen aikaan, kun etsii kaikki materiaalit saatuville.

Lahja oli hankittu toiveen mukaan. Mutta voi itku, en viitsi mainita liikkeen nimeä,  laatikot olivat nuhjuisia ja repaleisin, aivan kuin olisivat pyörineet nurkissani vuosikausia. Eikä sitten muuta kuin ompelemaan pussukat suojiksi. En ole koskaan moisia tehnyt ja ensimmäinen oli vähän prototyyppi, toinen sujui jo sitten sutjakammin.

Olen tyytyväinen viikon saldoon, kun sekä mökillä että kotona ikkunat on pesty ja paikat siivottu. Mökillä niin  perusteellisesti, että voi juhannus tulla, kunhan vielä saunan saa kuurattua. Olin oikein ylpeä itsestäni, kun en ryhtynyt väkertämään tiistaina Helmiq:sta tulleen tilaukseni helmistä mitään, vaan kannoin kiltisti matot pihalle. Vähän on kyllä välillä pitänyt ihailla pienen pieniä kristallibiconeja.

Tänään ehdin aloittaa vielä yhden matkaneuleen, kun ensi viikolla suuntaan Itä-Suomeen, matkalla ehtii autossa kutoa monta kerrosta, ehkä kesätoppi valmistuu vielä täksi kesäksi.