Tänään oli Tampereella tosi turvallista. Jouduin asiakaskäyntien takia ottamaan auton ja jännitin, miten selviän liikenteessä tai lähinnä kauanko joudun odottamaan risteyksissä mustien autojen saattueita. Sekä aamu- että iltapäivällä liikenne sujui tosi sutjakkaasti. Poliisiautoja oli liikenteessä aivan uskomaton määrä.

Aloitin kauan sitten kutomaan esikoiselle villapaitaa tummansinisestä Novitan Merino Woolista. Malli on mukailtu villatakista ja neulepinnaksi neito halusi valepatenttia. Todella helppoa neuloa: yksi oikein kolme nurin, siten että muodostuu yksi oikea ja yksi nurja raita ja väliin muodostuu helmineuletta. Työ eteni joutuisasti, kunnes tuli sovituksen aika, jolloin huomattiin, että pääntie oli edestä liian avara ja nousi takaa liian korkealle. Siihen se jäikin pitkäksi aikaa. Purkaminen ON TYLSÄÄ. Vihdoin sain yläosan kudottua uudelleen ja luulin, että loppu häämöttää. Vielä mitä, esikoinen huomasi reiän hihansuussa melko lähellä rannetta. En tiedä, onko hiirulainen nakertanut lankaa, kun kerässäkin oli nirheämiä. Ei siis auttanut muu kuin purkaa hiha ja kutoa uudelleen. Eilen sain vihdoin hihat kiinnitettyä ja langat pääteltyä. Pääntiehen on ommeltu mallineuletta, nurja kerros ja sisään tuleva osuus sileää neuletta. Tumman sininen näissä valaistusolosuhteissa on haasteellinen väri. Kuopuksella oli kiire, joten kuvaaminen sujui vähän nihkeästi, mutta pinnan kuvaus itseltäni onnistui vielä huonommin. Paita on siis valmis, joten saa noutaa pois.

Tänään oli tilkkukillan tapaaminen. Saimme yhden uuden jäsenen. Ohjelmassa oli tähden taittelu. Vaikka olen hiljattain tehnyt kymmenkunta tähteä, piti hieroa nystyröitä oikein tosissaan, että aloitus muistui mieleen. Sen jälkeen kaikki sujuikin ihan sutjakkaasti. Lumiukkokankaasta syntyi useampikin tähti. Toivottavasti niistä syntyy jotain Tamperetalon myyjäisiin kuun puoliväliin mennessä.