Tuntuu, että on ikuisuus, kun olen päässyt bloggailemaan, vaikkei siitä montaa päivää olekaan. Perjantaina ruokaostosten yhteydessä nappasin Citarista Teddyä, petrolinsinistä ja sinisen kirjavaa, kumpaakin kaksi kerää. Uusimmassa Modassa (5/06) oli haarukkapitsisen huivin ohje. Ei Citarista haarukkaa tietenkään löytynyt, joten en vielä päässyt kokeilemaan.

Lauantaina oli vapaa-ajankotipaikkakunnalla neuvottelukunnan kokous, lähdin sinne "pitkin hampain" ja olin perillä viime tinkaan, mutta oli ihan mukava kokous ja ideoita syntyi. Kokouksen jälkeen oli siippa laittanut maittavan ruuan. Käsityörintamalla en saanut paljon aikaiseksi, yhden ufon viimeisen hihan neuloin valmiiksi. Saa nähdä, valmistuuko se vielä todella joskus ja sopiiko myös saajalleen. Kyseiseen villapaitaan etsin kuumeisesti lisää lankaa pari viikkoa sitten. Luulin, ettei minulle enää ole kovin paljon lankoja varastoissa, mutta kotona oli yksi iso kotilaatikko, kolme normaalikokoista ja pari pientä muovikoria, mökiltä löytyi sängyn alta vielä kaksi laatikkoa, mutta ei yhtään kerää tummansinistä Novita merino Woolia :-(.  Innostuin ennen saunaa järjestelemään puikkoni. Tein joskus 10 vuotta sitten lokerikon seinälle, josta puikot löytyisivät näppärästi. Eihän ne puikot yleensä lokerikossa ole, vaan pussukassa siellä täällä kiinni keskenräisissä töissä. Nyt keskeneräisiä töitä ei ole enää kovin montaa, joten lokerikkoonkin niitä on kasautunut. Kun laittelin sukkapuikkoja koko järjestykseen totesin, että usein puikot ovat hukassa tai väärässä paikassa, kun saman numeroisia löytyi niin monet. Kuopuskin kysyi, miksi niitä täytyy olla niin paljon ;-). Vastaan tuli myös ensimmäiset omat puikot, jotka äiti osti koulukäsitöihin, ja oikein kunnon teräspuikot, ettei taivu. Nuorena minulla oli niin tiukka käsiala, että äitin puikot olivat aina mutkalla,kun niitä lainasin. Saattoi muutamaan kertaan lapasesta raskaat puikot pudota. Sen jälkeen alkumiinipuikot ovat palvelleet hyvin. Bampupuikoilla on mukavan kevyt kutoa ja taidan siirtyä niihin vähitellen.

 

Kuorolla on ollut suunnitelmissa uusi kuoropuku jo pitkään, mutta tietäähän sen, että jokaisella on oma mielipiteensä ja kun siihen lisää, että vaatteen on oltava hengittävä, rypistymätön, kaikille vartalotyypeille sopiva, niin siinä on jo liikaa liikkuvia osia olivatkinsopivan mallin keksimiseksi . Kelasin taas kaikki lehteni läpi ja yritin löytää viisastenkiveä. Jotain pieniä ajatuksen hippusia löytyi, joita täytyy testata. Sunnuntaina kuorolla oli esiintyminen Porissa. Matkalla sai mukavasti tehtyä käsitöitä. Aloitin virkkaamaan Novitan vaaleansinisestä virkkauslangasta huivia. Illalla huomasin, että olin liittänyt  palaset vähän väärin toisiinsa kulmista, joten taas tulee purkamista.

Tämä päivä on mennyt aika tiiviisti kuvankäsittelyssä. Olen ottanut vuoden mittaan eri tilkkutapahtumista roppakaupalla kuvia. Lupasin seuraavaan killan kokoukseen tehdä "diaesityksen". Tänään olen vasta rajannut kuvia, valotus ja muu hienosäätö on vielä tekemättä ja taitaa vähälle jäädäkin. Joissain kuvissa kameran säätö on ollut pielessä tai olen muuten töpekstinyt, tosi kurjaa.

Lopuksi vielä paluuta Korsnäsin paitaan, josta  Kangastuksia kirjoitti syyskuussa. Novita 5/2003:ssa kerrottiin tuolloin uudesta kirjasta: Koreaa virkkaamalla, kirjoittajina Marketta Luutonen, Anna-Maija Bäckman ja Gunnar Bäckman. Tuosta kirjasta löytyy historiaa ja malleja uusiin töihin.